Päivä 22

Bogense-Kööpenhamina

Aamulla nautimme jälleen maittavan aamiaisen majatalossa ja nautimme viimeisestä aamusta Bogensessa. Aamu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen verrattuna aiempiin, jotka olivat aika kylmiä navakan tuulen takia. Pitkästä aikaa tuntui ihanalta olla ulkona toppi päällä ja pelata pari erää petankkia. Kovin kauan emme ehtineet lämmöstä nauttia, sillä meillä oli edessä siirtyminen kohti viimeiseen määränpäähämme, Kööpenhaminaan. Iivari matkusti Bogensen bussiasemalle rinkkojemme kanssa majatalon isännän kyydissä,mutta itse menin pyörällä,sillävautossa oli paikat vain kahdelle. Viimeiset vilkaisut ihanalle merenrantalahdelle ja viimeiset rapsutukset vanhalle Cosy-labbikselle ja sitten menoksi. Bussilla Odenseen ja sielyä vielä 1,5 tuntia Kööpenhaminaan,jossa oli aurinkoista,mutta tuulista ja siksi kylmää. Rautatieasemalta otimme bussin hostellillemme,jossa majoitumme 6 hengen dormissa, jossa on toistaiseksi meidän lisäksemme vain vain nuori pariskunta Kanadasta.

Hetken hostellilla levättyämme (päikkärit!) kävimme kaupassa ostamassa vähän aamiaistarpeita ja toimme ne huoneeseen,mutta sen jälkeen lähdimme takaisin kaupungille. Valitsimme tietämättämme aika hyvän päivän saapua Köpikseen, sillä Tanskassa juhannusta vietetään vasta tänään. Bongasimme matkalla pari paikkaa,jossa paikalliset juhlivat juhannusta ja päätimme palata iltakymmenen aikaan yhdelle kokolle, joka sijaitsi yhdellä Kööpenhaminan "järvistä". Näistä järvistä tuli eniten mieleen ehkä Helsingin Töölönlahti,sillä ne olivat enemmänkin aidattuja altaita keskellä kaupunkia. Koska kokon sytyttämiseen oli vielä aikaa niin kiertelimme aikamme kaupungilla ja fiilistelimme vain kesäiltaa. Kun palasimme kokolle odottamaan sytyttämistä,niin tunnelma oli uskomaton! Lahti oli täynnä polkuveneitä ja paikalle oli kerääntynyt ihan uskomaton määrä ihmisiä. Tunnelma oli ehkä vähän samanlainen kuin Suomessa vappuna jossain Ullanlinnanmäellä. Monet olivat piknikillä ja joillakin oli kertakäyttögrillejä. Monet olivat paikalla koko perheen voimin,mutta paikalla oli myös nuoria ja iäkkäämpiä ihmisiä. Lopulta kokko sytytettiin ja ihastelimme sen palamista jonkin aikaa. Tanskassa kokkoon laitetaan usein noita,sillä täällä kokkoa polttamalla halutaan päästä eroon kaikesta pahasta. "Meidänkin" kokossamme oli noita, risuista ym. rakenneltu kyhäelmä,joka paloi muun kokon mukana. Suuntasimme jo pikkuhiljaa takaisin hostellille, jotta jaksaisimme huomenna nähdä monia odotettuja paikkoja kiertäen Kööpenhaminaa pyörillä.

Päivä 21

Bogense

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta todella tuulisena Bogensessa, Fyn saarella. Majapaikkamme hintaan kuului aamiainen ja keittiössä odottikin lajitelma erilaisia leipiä, juustoja, hedelmiä, muroja ja jogurtteja sekä lisäksi vielä munia, pekonia, kahvia ja teetä. Aamiaisen jälkeen suuntasimme pyörillä kohti Bogensen keskustaa. Keskusta ei ollut järin iso, Bogense on nimittäin vain pieni, 3000 asukkaan kalastajakylä. Jätimme pyörät keskustan laitamille ja jatkoimme matkaa kävellen. Ensin kävimme katsomassa kirkon ja hautausmaan ja sen jälkeen kävelimme satamaan ja rannalle, joissa kiertelimme aikamme ja nautimme meri-ilmasta. Sää alkoi muuttua pilvisemmäksi ja tuulisemmaksi ja yksi oikein rankka sadekuurokin pääsi yllättämään. Pakenimme sadetta yhdelle pienelle kirpputorille ja kiertelimme katuja vielä hetken eväitä syöden. Bogensessa oli todella paljon pieniä ja söpöjä taloja myytävänä. Voisi repäistä ja muuttaa sympaattiseen pieneen kylään! ;D Kävimme sateen jälkeen urkkimassa vielä paikallisessa siirtolapuutarhassa. Rakastan siirtolapuutarhoja ja unelmoinkin omasta puutarhapläntistä. En kylläkään ole mikään viherpeukalo eli luultavasti puutarhani ei tuottaisi satoa ja lisäksi olen vähän huono pysymään aloillani niin, että voisin käydä kastelemassa ja hoitamassa viljelmiäni,mutta aina saa unelmoida! Iltapäivästä suuntasimme kaupan kautta hostellille vähän syömään ja lepäilemään. Itse luin kirjani loppuun,jonka jälkeen suuntasimme vielä iltakävelylle läheisille merenrantavalleille. Loppuilta kuluikin sitten pakkaillessa.

Päivä 20

Lyypekki-Odense-Bogense

Aamulla heräsimme superaikaisin, sillä bussimme kohti rautatieasemaa lähti jo aamuseitsemän aikaan. Junalla matkasimme ensin kolmen vartin matkan Hampuriin, jossa meillä oli reilu puoli tuntia aikaa ennen seuraavan junan lähtöä. Käytiin fiilistelemässä ulkona paistavaa aurinkoa ja ostettiin vähän matkaevästä. Seuraava junamatka Hampurista Tanskan Fredericiaan kestikin sitten 3,5 tuntia, jonka jälkeen odottelimme taas reilut puoli tuntia seuraavaa junaa. Fredericiassa ehdimme kauhistella Tanskan korkeaa hintatasoa ennen kuin matkasimme sitten vielä kolmannella junalla kolme varttia Odenseen. Odensessa odottelimme vajaan tunnin ja sen jälkeen jatkoimme matkaa vielä bussilla vajaan tunnin matkan Kattegatin rannalle, Bogenseen. Perillä Bogensessa kävimme paikallisella grillillä ja kaupassa,jonka jälkeen raahauduimme rinkkojemme kansss Bed&Breakfast-majapaikkaamme n. 2 kilometrin matkan. Tässä vaiheessa matkustusta oli takana yli 10 tuntia,mutta jaksoimme silti iloita paikasta,johon olimme saapuneet. Kaikkialla näkyy ja tuoksuu ihana Itämeri ja nyt taas muistan hyvin,miksi merta niin kovasti rakastan! Hostellin pitäjä on todella mukava ja heti ensimmäiseksi nautimme tervetulojuomat (limua ja kaljaa). Käytössämme on vierailumme ajan polkupyörät, soutuvene ja kaksi kajakkia, joita lähdimmekim heti testamaan. Hostellillamme on oma "puutarha" ja ranta ja meloimme jonkin aikaa läheisellä lahdukalla, jossa oli koko ajan alle metrin syvää ja melonnan ajan näkyi siis ihanasti pohja ja sen ihanat simpukat. Meduusoitakin näkyi muutamia. Illan päätteeksi vielä suihku ja bloggailua huoneessa. Huomenna tutustumaan tarkemmin pieneen ja sympaattiseen Bogensen kylään.

Päivä 19

Lyypekki

Aamulla nukuimme pitkään, jonka jälkeen suuntasimme kävellen kohti Lyypekin vanhaa kaupunkia. Pitkälle emme päässeet,kun saimme reissun ensimmäisen kunnon riidan aikaiseksi. Oli jo aikakin, sillä onhan tässä jo oltu 18 päivää toistemme seurassa 24/7 ilman "omaa aikaa". Riidan aihe oli aivan mitätön, mutta lopputulema oli se, että löin Iivaria huivilla naamaan, minkä seurauksena Iivari heitti kupillisen kahvia suoraan minun päälleni. No, eipä siinä sitten muuta kuin takaisin hotellille vähän putsailemaan vaatteita, jotka olivat aivan kahvissa ja sitten uusi yritys suunnata kaupungille. Ei tämä aina siis pelkkää ruusuilla tanssimista ole tämä reissaaminen,mutta onneksi osaamme aina tehdä sovinnon.

Kaupungilla sitten kiertelimme ympäriinsä ja ihastelimme Vanhan kaupungin kauneutta. Vierailimme pikkuputiikeissa  ja kävimme kahvilla yhdessä tunnelmallisessa kahvilassa. Fiilisteltiin aikamme kaupungin tunnelmaa ja sen kanavia,kunnes suuntasimme takaisin hotellille jälleen kerran rinkkoja pakkaamaan. Sain iloiseksi yllätykseksi puhelun äidiltä. Iivari suuntasi vielä kalaan läheiselle sillalle,mutta itse olin liian väsynyt lähteäkseni mukaan. Huomenna kohti Tanskaa!

Päivä 18

Berliini-Lyypekki

Aamulla suihkut, viimeiset pakkaushommat ja aamiainen, jonka jälkeen metrolla kohti Berliinin päärautatieasemaa. Ensin vajaa parin tunnin matka Hampuriin, jossa vähän välipalaa ja sitten kolmen vartin matka Lyypekkiin,jossa vielä paikallisbussilla kohti Hotellia. Pitkästä aikaa oma huone,oma vessa ja oma suihku. Hostelleissa on kyllä puolensa,esim. jääkaapit,joissa voi säilyttää ruokaa ja keittiötilat, joissa voi kokkailla ja totta kai hinta on yleensä edullinen. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaihtelu virkistää ja tämä "luksushuone" tuntuu juuri nyt oikein ihanalta. Oma rauha ja voi levitellä tavaroita rauhassa ihan niin paljon kuin haluaa. Täällä Lyypekissä otimme ensin päikkärit täällä hotellilla ja sen jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin syömään ja vähän katselemaan paikkoja. Huomenna sitten paremmin ottamaan kaupunki haltuun. Kelit ovat viilentyneet ihan kunnolls juhqnnuksen kunniaksi ja pari päivää on vedetty koko ajan takki ja neule päällä. Toivotaan, että Suomen heinäkuusta tulee helteinen.

Päivä 17

Berliini

Aamulla söimme aamiaisen eräässä hostellin läheisessä kahvilassa. Sen jälkeen kävimme pyörähtämässä yhdellä Berliinin torilla, joka oli paljon pienempi kuin olimme kuvitelleet,joten se oli nopeasti kierretty läpi. Sitten suuntasimmekin kohti Berliinin eläintarhaa, jossa vietimme suurimman osan päivästä. Eläintarha oli ihan siisti ja siellä oli myös paljon sellaisia eläimiä,joita en ollut aiemmin nähnyt "livenä". Yllätyin myös siitä, että eläintarhassa oli todella paljon Afrikan eläimiä,joista monia näin Afrikan reissullani vuonna 2010. Kyllä silti monia eläimiä ja niiden aitauksia katsoessa tuli taas aika ristiriitaiset tunnelmat eläintarhoista. Varmasti ne osaltaan parantavat ihmisten tuntemusta eri lajeista ja saavat arvostamaan eri lajeja ja elinympäristöjä,mutta ei noiden eläinten paikka kyllä niissä pienissä aitauksissa ole. Ja joo,tiedän, että suurin osa on syntynyt vankeudessa eikä tiedä paremmasta,mutta monien eläinten käytös on neuroottista ja kaukana luontaisesta. Kohokohtia olivat ainakin pingviinit, jääkarhu, maasika, virtahevot, gorillat, orangit, muurahaiskarhu ja yöeläinten talo,jossa oli ihan pimeää, ainoastaan eläinten aitauksissa oli himmeät valot. Tosi hieno paikka, vastaavassa en ole aiemmin ollut. Kyllähän kirahveja, norsuja, marabouhaikaroita, sarvikuonoja ja melkein mitä tahansa eläimiä on aina hieno katsoa eli siinä mielessä mielenkiintoinen reissu takana,mutta mieluummin katselen eläimiä ihan niiden luonnollisessa ympäristössä sikäli kuin se on mahdollista. Eläintarhasta suuntasimme vielä pariksi tunniksi shoppailemaan läheiseen ostoskeskukseen ja ostoskadulle. Viimein superpitkän päivän jälkeen hostellille iltapalalle ja nukkumaan ja selvittämään seuraavan päivän aikatauluja.

Päivä 16

Pitkien yöunien jälkeen kokkailimme hostellilla vähän aamiaista, jonka jälkeen lähdimme kohti Berliinin keskustaa ja nähtävyyksiä. Jouduimme hetken tutkailemaan metrokarttaa sillä voi pojat Berliinin metro/ratikka/bussiverkosto on aika paljon sekavampi kuin aiemmissa kaupungeissa. Lopulta kuitenkin pääsimme Brandenburgin portille ja "Lehmuskujalle", joka oli tosin hieman pettymys, koska tiellä oli valtavat tietyö-projektit. Brandenburgin portilta suuntasimme Holokaustin muistomerkille, joka on isoista suorakulmion muotoisista kivipaasista koostuva labyrintti. Labyrintin jälkeen menimme syömään lounasta, jonka jälkeen kävimme vielä Iivarin toiveesta paikalla, jolla Hilter tappoi itsensä (Führerbunker). Itse bunkkeria ei enää ole jäljellä, vaan bunkkerin kohdalla on parkkipaikka ja kerrostalo. Bunkkerin jälkeen eksyimme kivaan pieneen desing-kauppaan, josta shoppailimme vähän postikortteja, magneetin ja Iivarille kaksi t-paitaa. Seuraavaksi kävimme piipahtamassa Tiergartenissa, valtavassa kaupunkipuistossa, joka on yksi Euroopan suurimpia. Puiston jälkeen lähdimme etsimään Berliinin muurin jäänteitä ja etsintä tuotti tulosta ja löysimme n. 60 metriä pitkän pätkän muuria. Kävimme myös Charlien Checkpointilla, joka oli muinoin rajatarkastuspiste Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Tässä vaiheessa aloimme (varsinkin minä flunssassani) olla aika uupuneita, mutta halusimme vielä käydä tsekkaamassa valtavan korkean TV-tornin, mutta tällä kertaa ainoastaan alhaalta käsin. Käväisimme myös kahvilla (vaahtokarkin ja banaanin makuista jätskiä) ja Iivari testasi paikallisen herkun, Currywurstin eli makkaran ketsupilla ja currylla. Tornilta menimme vielä metrolla lähelle voitonpylvästä, joka on yksi Berliinin maamerkeistä. Voitonpylvään huipulla sijaitsee yli 8 metriä korkea veistos. Pylväältä kävelimme takaisin hostellille ylittäen Spreen, pienen joen, joka Berliinin läpi virtaa. Hostellilla iltapalaa ja wifittelyä, kohta nukkumaan!

Päivä 15

Praha-Berliini

Aamulla heräsimme ja jätimme hyvästit Jaromir Jagr-nimiselle huoneellemme :D Suuntasimme juna-asemalle syömään aamiaista ja tuhlailemaan viimeisiä tsekin korunoita. Tsekissä aseman raidejärjestelyt ovat ihan mielenkiintoisia. Raiteita on asemalla aivan liian vähän suhteessa siihen, kuinka paljon junia aseman kautta kulkee. Niinpä oman junan raidetietoja joutuu usein odottamaan ihan viime minuuteille asti ja niin kävi meillekin sekä Kutna Horan junan että tämänpäiväisen Berliinin junan kanssa. Raide ilmestyi aseman näytölle paria minuuttia ennen junan lähtöä ja sitten hirveää kyytiä kohti oikeaa raidetta. Matka Berliiniin sujui leppoisasti,sillä meidän ei tarvinnut vaihtaa junaa kertaakaan. Matka kesti vähän alle viisi tuntia ja otin kahdet päikkärit,sillä pieniä flunssan oireita on havaittavissa. Kurkku on kipeä ja väsyttää tosi paljon,toivotaan että menisi pian ohi. Perillä jouduimme taas säätämään jonkin verran ennen kuin pääsimme hostellille,koska olin jälleen unohtanut selvittää reittiohjeet etukäteen. Perillä majoituimme 4 hengen dormiin ja sen jälkeen kävimme syömässä ja läheisessä kaupassa ostamassa ilta- ja aamupalatarvikkeita. Hengailimme aika pitkään alakerran yleisissä tiloissa netissä surffaillen ja Berliinin nähtävyyksiä selvitellen,sillä tämä on ensimmäinen majapaikkamme,jossa wifi ei toimi huoneessa. Teetä ja hunajaa vielä kurkkukipuun ja sitten ajoissa nukkumaan. Keli on viilentynyt todella paljon ja tänäänkin oli kylmä, vaikka oli huppari päällä. Lähipäivien sääennusteet eivät näyttäneet paljon paremmalta, kylmää ja pieniä sateita luvassa. Suomessa taitaa olla melko samanlaiset kelit tällä hetkellä. Ikävä Unkarin, Slovakian ja Itävallan helteitä!

Päivä 14

Praha

Aamulla suuntasimme heti alkuun juna-asemalle, koska olimme päättäneet vierailla Kutna Horassa, joka sijaitsee 70 km Prahasta itään. Kutna Horaan meidät houkutteli eräs luukirkko,jonka sisällä on n. 10 000 ihmisen luut. Kysymys kuluukin, miksi ihmeessä kirkko on täynnä luita?!? Aikoinaan kirkon kohdalla sijaitsi luostari,jossa munkit viljelivät maata. Kuningas valtuutti Henrikin, yhden luostarin apotin Pyhälle maalle tehtäviin. Tullessaan Henrik toi mukanaan koyrallisen Golgatan multaa,jonka hän sirotteli luostarin hautausmaalle. Pian koko Keski-Eurooppa tiesi asiasta ja halusi tulla haudatuksi "pyhään" hautausmaahan. Tuli ruttoa ja sotaa, hautausmaata laajennettiin,sillä sinne oli haudattu jo n. 40 000 vainajaa. Koska monet haudatut kuolivat sodassa,on useissa kalloissa näkyvissä merkkejä väkivaltaisuudesta. Vuonna 1511 eräs apoteista alkoi rakentaa keskelle hautausmaata "Kaikkien Pyhimysten" kappelia. Kappelin alla olevien hautojen luut sijoitettiin kirkon kuoren alle. 1700-luvun alussa kirkko restauroitiin ja eräs kuuluisa italialainen arkkitehti Giovanni Santini ja tsekkiläinen puunleikkaaja Grantisek Rint järjesteli luut tavalla, miten ne vielä tänä päivänäkin sijaitsevat kirkossa. Jokaisessa neljässä nurkassa on iso kasa luita ja päkalloja. Nämä kasat on tehty kirkon kellojen muotoisiksi. Luista on lisäksi rakenneltu muita erilaisia koristeita kirkkoon. On kattokruunua, vaakunaa ja katosta roikkuvia pääkallo-ketjuja. Paikka oli tosi ainutlaatuinen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Itse Kutna Horaan meillä ei ollut aikaa tutustua, mutta jääpähän jotain ensi kertaankin.

Perillä Prahassa suuntasimme pyykkihommiin,tällä kertaa onnistuneesti. Pyykkien pyöriessä kävimme syömässä kiinalaista yhdessä buffetissa ja myöhemmin kävi ilmi,että joku ruoista taisi olla pilaantunutta, sillä maha meni aivan sekaisin. Onneksi tilanne rauhoittui nopeasti ja pääsimme jatkamaan Prahaan tutustumista.

Seuraavaksi suuntasimme olutmuseon pubiin,jossa Iivari maisteli paikallisia oluita (9 erilaista). Miekin hörppäsin pikkuhörpyt kaikkia,mutta ei siitä pääse mihinkään,jos ei tykkää kaljasta. Yksi näistä yhdeksästä oli sellaista,jota olisin sen 1,5 desin maistelulasillisen voinut kokonaan juoda. Oluthommien jälkeen suuntasimme Petrinin kukkulalle kaapelihissillä. Kello lähenteli jo iltakymmentä ja kun pääsimme huipulle ja kiipesimme 60 metrin näköalatornin huipulle,niin olivat näkymät aika upeat,kun kaupungin valot alkoivat syttyä ja ilta hämärtyä. Torni on rakennettu Eiffel-tornin inspiroimana ja jonkin verran samaa näkö olikin. 60 metrin korkeuskin riitti hyvin, sijaitseehan torni 318 metriä korkealla kukkulalla. Vielä nopea piipahdus Kaarlensillan myöhäisillan tunnelmissa ja sitten hostellille pakkaamaan rinkka ja nukkumaan.

Päivä 13

Praha

Saavuimme yöjunalla Prahaan puoli seitseitsemän aikaan aamulla. Yöjuna oli hauska kokemus, vaikka unet jäivätkin taas vähän lyhkäsiksi ja katkonaisiksi. Kuuden hengen makuuloossissa oli meidän lisäksi yksi noin meidän ikäinen pariskunta Kanadasta ja yksi vanhempi pari Japanista. Yöjunassa oli oma tunneömansa ja yöjuna on myös näppärä tapa säästää majoituskustannuksissa. Menisin uudestaankin, vaikka hytti ja yläpedin yläpeti olivatkin tosi hiostavat ja tunkkaiset hellepäivän jäljiltä.

Perillä Prahassa suuntasimme metrolla hostellille (täällä myös rinkat tarvitsevat metrossa oman lipun), jossa jouduimme odottamaan hetken ennen kuin löysimme hostellin työntekijän. Saimme jätettyä rinkat hostellille ja syötyä aamiaiseksi vähän eväitä, jonka jälkeen suuntasimme kaupungille. Kahden huonosti nukutun yön jälkeen reissuväsymystä oli ensimmäistä kertaa havaittavissa selvästi, mutta meidän piti odottaa kolmeen asti, että saisimme huoneemme ja voisimme kirjatua sisään. Niinpä siis vaan sinnikäästi kaupungille, mikä oli oikeastaan hieno kokemus, sillä oli aikainen sunnuntaiaamuja kaupunki oli vasta heräilemässä uuteen päivään. Turisteja ei ollut liikkellä vielä hirveästi, joten saime melko rauhassa kävellä Kaarlensiltaa pitkin vanhaan kaupunkiin, jossa suuntasimme ensimmäisenä pääaukiolle katsomaan Raatihuoneen seinäll olevaa kelloa, josta tasatunnein tulevat esiin 12 apostolia musiikin tahdissa. Krakovassa kävimme yliopistolla katsomassa vastaavaaja täytyy sanoa, että Krakova vei tässä asiassa voiton Puolalta. Sen verran vaikuttava oli Krakovan kello ja Gaudeamus igitur. Prahassa koko homma oli ohi n. minuutissa. Jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa, kävimme yhdessä kauppakeskuksessa ja söimme aikaisen lounaan. Vanha kaupunki oli tunnelmallinen ja kaikkialla myytiin ihanaa Myyrä-kräsä, sillä lapsuudesta tuttu Myyrä on
tsekkiläinen hahmo. Parit myyrä-ostokset olikin ihan pakko tehdä. Päätimme vierailla vielä saarella, joka on keskellä Vltava-jokea (Vrt. Margitinsaari ja Donauinsel). Saari vaikutti aivan ihanalta. Piknik-paikalta, mutta valitettavasti juuri vapautuva hostellihuone ja pienet päikkärit houkuttelivat väsyneitä matkalaisia enemmän.

Päivälevon jälkeen ryhdistäydyimme ja lähdimme pyykkämn pesulaan, jonka löysin netistä. Eikun pyykkikassit olalle ja menoksi. Yllätys nro 1: Oho, päädyimme kapuamaan vahingossa suoraan Prahan linnan pihalle. No, kai näitä maisemia ja Pyhän Vituksen katedraalia voi näiden likapyykkienkin kanssa ihastella. Yllätys nro 2: Reittivalintamme on luultua monimutkaisempi ja kun lopulta pääsemme parin eksymisen jälkeen perille, niin huomaamme, ettei koko pesulaa enää ole olemassakaan. Jipii, noeikun ukkosta pakoon ja likapyykkien kanssa takaisin hostellille ja nukkumaan.

Päivä 12

Nukuin viime yön todella huonosti,koska huoneessa oli kuuma eikä ikkunoita voinut avata,sillä huoneen alapuolella kulki todella vilkasliikenteinen tie,josta kuului kova meteli. Myös kahvilla, jonka join eilen illalla oli varmasti osuutta asiaan eli taas kerran tuli todettua, että ei kahvia minulle enää iltapäivällä kello kolmen jälkeen. Uni tuli silmään vasta joskus kolmen aikaan aamuyöstä ja aamulla piti herätä melko ajoissa, sillä luovutimme huoneen. Veimme rinkat juna-asemalle säilytyslokeroon ja lähdimme sen jälkeen vanhan kaupungin läpi tapaamispaikalle, jolta lähtisimme bussilla opastetulle retkelle Wieliczkan suolakaivoksille. Retken varasimme saman järjestäjän kautta kuin eilisen Auschwitz-reissun. Krakovasta oli bussilla vähän alle puolen tunnin matka kaivokselle. Kaivos on Unescon maailmanperintökohde ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 2007 asti. Kierroksen aikana pääsemme vierailemaan ainoastaan yhden prosentin alueella koko kaivoksesta, joka on todella laaja. Opas kuitenkin lupasi, että näkisimme kaikki kauneimmat paikat kierroksemme aikana. Kaivoksessa on n. 14 astetta lämmintä ympäri vuoden,mikä tuntui ihanan viileältä ulkoilman paahtavan helteen jälkeen. Kiersimme kaivoksessa reitin, jonka aikana laskeuduimme yhteensä n. 800 porrasta syvimmillään aina 135 metrin syvyyteen maanalaisia tunneleita pitkin. Matkalla näimme muutaman kappelin,joista yksi oli poikkeuksellisen suuri. Siellä oli sopivasti joku kuoro esiintymässä ja kuulemma kappeli on myös suosittu vihkipaikka. Vihkipareihin olemmekin törmänneet matkan aikana monen monta kertaa. Varsinkin Bratislavan ja Krakovan vanhat kaupungit tuntuivat olevan todella suosittuja paikkoja hääkuvien ottamiseen. Mutta takaisin kaivokseen! Kaivoksen seinät, lattiat ja katto olivat siis suurimmaksi osaksi suolaa. Asian pystyi tarkistamaan maistamalla vaikkapa seinää tai kattoa. Kappelien ja tunnelien lisäksi näimme myös muutaman suolajärven,jotka olivat ilmeisesti kaikki kuitenkin keinotekoisia, rakennettu ainoastaan turisteja varten. Kierros kesti n. kaksi tuntia ja oli kyllä antoisa kokemus. Paikka on tosi ainutlaatuinen eli suosittelen vierailemaan, jos liikkuu Krakovassa päin. Muutenkin ihastuin Krakovaan kovastikin. Sopivan pieni kaupunki,mutta silti todella paljon nähtävää. Retken jälkeen kävimme vielä viimeisen kerran lounaalla puolalaisessa maitobaarissa, pyörimme hetken vanhassa kaupungissa ja suuntasimme sitten juna-asemalle päin,vaikka junan lähtöön oli vielä useampi tunti. Ulkona oli todella kuuma ja jalat olivat väsyneet edellisten päivien pitkistä kävelyistä ja niinpä näimme parhaaksi odottaa junan saapumista asemarakennuksessa ja viereisessä kauppakeskuksessa. Junan lähtöön on enää puoli tuntia aikaa ja seuraavaksi lähdemmekin hakemaan rinkat tallelokerosta ja sitten yöjunalla kohti Prahaa! Toivottavasti saan nukuttua, viime vuonna ei matkustettu yöjunalla lainkaan joten kokemukseni yöjunists rajoittuvat ainoastaan Suomeen.

Päivä 11

Krakova (Auschwitz-Birkenau)

  

 

Aamulla heräsimme aikaisin ja aamupalan jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin, josta opastettu retkemme Krakovasta 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Auschwitziin starttaisi. Aluksi opastettu retki epäilytti ja pikään mietimme omatoimireken ja valmispaketin välillä. Opastettu retki kuljetuksineen ja oppaineen osoittautui kuitenkin hyväksi ratkaisuksi. Matkat sujuivat vaivatta bussilla, mutta ennen kaikkea oppaamme oli todella hyvä ja ilman opasta olisi ehkä ollut vaikea tietää, mitä kaikkea kannattaa käydä katsomassa. Rakennuksia on todella paljon, eikä kaikkea ehdi millään nähdä yhdessä päivässä. Niinpä oli kätevää seurata opasta keskeisimpiin paikkoihin. Oppaamme kertoi myös todella paljon sellaista tietoa, jota ei lukenut kylteissä ja opasteissa. Ainoa miinuspuoli tällaisissa valmiissa retkissä on se, että koko ajan on kuljettava enemmän tai vähemmän ryhmän tahdissa joten ei voi itse valita, miten kauan viipyy missäkin kohteessa.

Retken aikataulu oli todella tiivis ja päivän aikana oli vain pari 10-15 minuutin taukoa. Ensin kiertelimme Auschwitz I-leirissä parin tunnin ajan. Saimme paljon tietoa siitä, miten ihmiset päätyivät Auschwitziin, miten heidät heti jaoteltiin työkykyisiin ja niihin, jotka olivat liian heikkoja ja siksi tapettaisiin mahdollisimman pian "turhina". Kuulimme myös erilaisista tavoista, joilla ihmisiä kidutettiin ja murhattiin leirillä. Osa kaasutetiin, mutta ihmisiä myös hirtettiin, ammuttiin ja näännytettiin nälkään. Näimme myös, millaisissa oloissa leirillä elettiin, sillä parakkeihin oli museoitu niin majoitustiloja, vessoja kuin sellejäkin. Auschwitz I:ssa olot olivat ankeudestaan huolimatta hyvät verrattuna Birkenauhun, kuten saimme myöhemmin päivällä huomata.  Auschwitz I:ssa kaikki rakennukset olivat olemassa jo ennen kuin natsit miehittivät Puolan. Ennen työleiriä alue oli Puolan armeijan käytössä ja natsit vain valjastivat alueen uudenlaiseen käyttöön perustaessaan leirin.

 

 

Tavaroita, joita ihmiset toivat mukanaan, kun saapuivat leirille paremman elämän toivossa. Kaikki otettiin talteen ennen kuin ihmiset kaasutettiin hengiltä ja poltettiin.

 

Tämä nainen selvisi leirin karuissa oloissa hengissä ainoastaan kaksi kuukautta.

Seinä, jota vasten ihmisiä tuotiin ammuttavaksi, jos he olivat esimerkiksi yrittäneet karata leiriltä.

Ainoat Auschwitz I:n puolella sijainneet polttouunit. Pian Birkenauhun eli varsinaiselle tuhoamisleirille rakennettiin neljä isoa krematoriota sekä isot kaasutuskammiot eikä näille uuneille enää ollut käyttöä.

Birkenau, jossa vierailimme n. tunnin ajan retken päätteksi sen sijaan rakennettiin varta vasten alusta saakka ihmisten tuhoamista varten. Parakkien lisäksi alueelle rakennettiin neljä valtavaa kaasukammiota ja krematoriot, jossa kaasutettujen ihmisten ruumiit poltettiin. Parakkien olot olivat järkyttävät. Kesäisin ne olivat todella kuumia ja talvella taas hyytävän kylmiä. Parakeissa oli kyllä kaminat, mutta ihmisillä ei ollut polttopuita. Parakit olivat aivan täpöten täynnä ihmisiä, jotka kärsivät ripulista ja muista taudeista. Vessoja parakeissa ei ollut, vaan vessaan pääsi kahdesti päivässä n. kahden minuutin ajaksi, sillä 2000 ihmistä kohden oli Birkenaussa yksi vessa. Yöllä parakeista ei saanut poistua edes vessaan, vaan piti käyttää ämpäriä parakin ovella. Jos leiriltä yritti karata tai kävi esim. vessassa ilman luaa, niin seurasi rangaistus, joka saattoi olla esim. yö seisomasellissä, jonka jälkeen töihin normaalisti 12 tunniksi ja uudestaan seisomaselliin yöksi ja taas töihin, kunnes muutaman yön jälkeen on niin heikko, ettei kykene enää töihin eli voidaan tappaa tavalla tai toisella. Tai rangaistus voi olla näännytysselli, jossa ihmistä pidetään muutama päivä ilman ruokaa ja juomaa niin, että hän vähitellen nääntyy nälkään.

 

Kuvaa Birkenaun parakkien sisältä

Krematorioiden jäännöksia Birkenaussa

Kerrottava riittäisi vaika kuinka paljon ja vaikka kuinka päivästä kirjoittaisin tai vaikka mitä elokuvia ja dokumentteja katsoisi, niin ei leireillä tapahtuneita karmeuksia vaan voi käsittää. Paikan päällä vierailu antaa jonkinlaisen kuvan asiasta, mutta jotain niin epäinhimillistä kaikessa tapahtuneesa on, ettei sitä varmaan koskaan voi täysin ymmärtää.

Paljon tiesin jo etukäteen totta kai Auschwitziin liittyvistä asioista ja oli joitakin asioita, joita osasin odottaa näkeväni ( esim. kymmenettuhannet kilot hiuksia, joista tehtiin esim. mattoja, jotka myytiin), mutta paljon tuli myös uutta tietoa ja kuulin asioita, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Jotenkin olen aina ajatellut, että kauheudet tuntuvat kaikista kauheimmilta,kun näkee nimiä ja kasvoja niistä henkilöistä,jotka työskentelivät leirillä kuukauden tai pari,jonka jälkeen kuolivat,koska olivat niin riutuneita. Auschwitz on näitä kuvatauluja pullollaan. Tosiasiassa Auschwitzin uhreista kuitenkin vain murto-osa oli tällaisia leirin rekisterissä olevia henkilöitä. N. 80 % leirille tulleista henkilöistä ei koskaan päätynyt tällaiseen rekiisteriin, vaan heidät arvioitiin liian heikoksi ja tapettiin samana päivänä,jona he saapuivat leirille. Näitä henkilöitä ei kirjattu mihinkään rekisteriin eikä myöskään lukumääriä siitä,kuinka paljon heitä oli. Suurin osa näistä muutaman tunnin (hengissä) leirillä aikaa viettäneistä ihmisistä olikin lapsia, naisia ja vammaisia. En ole ikinä ajatellut, että niin suuri osa uhreista oli lapsia! Natsit yrittivät salata kaiken ja pitivät siksi kirjaa ainoastaan työleirillä työskennelleistä henkilöistä. Heidänkin kuolinsyiksi valehdeltiin milloin mitäkin, kuten sydänkohtaus.

Hurja päivä takana ja ajatukset varmasti pyörivät päässä vielä pitkään.

Lopuksi vielä George Santayanan sanoin syy,miksi vierailu Auschwitzissa on tärkeää: "The one who does not remember history, is bound to live through it again."

Päivä 10

Krakova

Aamulla oli ihana herätä rauhassa ennen kellon soittoa, käydä suihkussa ja syödä vähän aamiaista. Sitten tutkimaan Krakovaa. Tarkoitus oli suunnata ensimmäiseksi Oscar Schindlerin emalitehtaaseen, jossa sijaistee nykyään alueen juutalaishistoriasta kertova museo. Matkaa taitoimme kuitenkin vanhan kaupungnja juutalaiskorttelin halki, joten nähtävää riitti paljon jo ennen museolle pääsyä. Vanhassa kaupungissa kävimme katsastamassa ulkoapäin muutaman kirkon ja lisäksi kadun, jossa Paavi Johannes Paavali II on asunut ennen kuin hänestä tuli paavi. Juutalaiskorttelissa kävimme syömässä jälleen maitobaarissa edullisen lounaan ja lisäksi kävimme myös kahvilla Propaganda-kahvilassa, jossa Iivari halusi ehdottomasti vierailla. Vierailimme jälleen yhdellä kirpputorilla myös Budapestissa ja Bratislavassa kävimme paikallisilla kirppiksillä.

Lopulta ylitimme Veiksel-joen ja saavuimme Schindlerin tehtaalle. Muse oli todella upeasti toteutettu ja oli ehdottomasti hintansa väärti (aikuisen lippu n. 5 €). Näyttelyt oli tehty toddlla aidon tuntuisesti ja museon ääni-ja valotehosteet toivat oman lisänsä tunnelmaan. Museovierailu oli ajatuksia herättävä, joten voin vain kuvitella kuinka paljon ajatuksia huominen vierailu Aucshwitzissa herättää... Mielenkiintoisuudestaan huolimatta museon informaatiotulvan jälkeen olin aivan puhki, mutta päätimme silti kävellä tehtaalta takaisin vanhaan kaupunkiin. Vanhassa kaupungissa kiipesimme vielä Wavel-kukkulalle, josta on upeat näkymät joelle. Kukkulalla sijaitsee Wavelin linnan lisäksi myös iso katedraali.Näissä kummassakaan emme kuitenkaan vierailleet sisällä asti, sillä kello oli jo niin paljon, että molemmat oli suljettu tältä päivältä. Pääsimme kuitenkin laskeutumaan pitkiä kierreportaita alas lohikäärmeen luolaan ja sieltä edelleen takaisin ulkoilmaan, jossa odotti tultasyöksevä lohikäärme-patsas. Lohikäärme on koko Krakovan maskotti, sillä tarun mukaan linnan alla olevasss luolassa asui muinoin lohikäärme. Eräs suutari onnistui surmaamaan lohikäärmeen ja sai palkkioksi kuninkaan tyttären.

Wavelille pitää kyllä ehkä kiivetä vielä uudelleen paremmalla ajalla ja jaksamisella. Nyt olinkiire vielä postiin ja kauppaan ja sitten hostellille syömään iltapalaa ja lepuuttamaan jalkoja. Huomenna aikainen herätys ja rankka päivä luvassa.

Päivä 9

Wien-Katowice-Krakova

Aamulla kello herätti kuuden jälkeen eli aikainen lähtö oli edessä. Vähän aamupalaa naamariin ja sitten metrolla kohti juna-asemaa, josta ensin reilun neljän tunnin junamatka Tsekin halki Puolan Katowiceen. Katowicessa meillä oli vajaan parin tunnin odotusnennen seuraavan junan lähtöä, mutta aika meni tosi nopeasti, sillä aseman yhteydessä oli iso kauppakeskus, jossa olisi saanut kulumaan kokinaisen päivän. Innostuin jo kovin muutamista kivoists vaatekaupoista, joits ei ole Suomessa, mutta hilitsin itseni aikanhyvin jaostin vain yhden topin. Katowicesta sitten vielä pari tuntia junalla Krakovaan, jossa hostellimme sijaitsi aivan juna-aseman lähellä. Hostelli on aika pieni ja sympaattinen verrattuna Wienin ketjuhostelliin Womabatsiin, joka olimkyllä ehdottomasti paras majapaikka tähän asti. Täällä Krakovassa meillä on oma huone, jonka ikkunasta näkyy vanhaan kaupunkiin. Kävimmekin heti vanhassa kaupungissa syömässä perinteisiä puolalaisia mykyjä, minun omissani oli sieni-juusto-munatäyte. Herkullista ja halpaa ruokaa! Selvittelimme jo vähän Auschwitz-vierailuamme ja lisäksi haluamme vierailla lähistöllä olevassa suolakaivoksessa. Meidän kaksi matkapäivää täällä Krakovassa alkoivat tuntua liian kiireisiltä, Auschwitziinnkun saa varata yhden kokonaisen päivän ja täällä itse Krakovassakin riittää nähtävää ja niinpä päätimme siirtää lähtöämme lauantaiaamusta myöhäiseen iltaan. Menemme siis yöjunalla Prahaan, jossa meille edelleen jää kaksi kokonaista päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Kävimme tänään jo varaamassa punkat yöjunasta ja peruin ensimmäisen yön majoituksen Prahan hostellistamme. Huomenna lisää raporttia Krakovasta.

Päivä 8

Wien

Aloitimme päivän syömällä hostellin aamiaisbuffetin, joka oli tosi monipuolinen ja hyvä,mutta melko kallis. Mahat täynnä suuntasimme jälleen hetkeksi Nachtmarkin aamutorille ja sieltä Schönbrunnin palatsille metrolla. Rajallisen aikataulun takia olimme kiinnostuneita palatsista vain ulkoapäin ja lisäksi linnan puutarhasta, joka osoittautuikin todella laajaksi. Liikuimme ainoastaan ilmaisilla alueilla, mutta nähtävä olisi silti riittänyt vaikka koko päiväksi. Palatsin vieressä sijaitsee myös Wienin eläintarha, mutta vierailu siellä jää nyt toiseen kertaan. Parin tunnin kiertelyn ja valokuvaamisen (Puutarhan kukkuloilta on upeat näkymät Wieniin) jälkeen suuntasimme kaupan kautta Donauinselille piknikille. Donauinsel on saari keskellä Tonavaa, vähän niin kuin Margitinsaari Budapestissa, mutta pidempi ja kapeampi. Meidän oli tarkoitus mennä myös uimaan Alte Donaulle (tällä kertaa uikkarit ja pyyhkeet mukana), mutta päivä oli tosi tuulinen ja osittain pilvinen joten uiminen ei houkutellut. Kumma miten kylmältä 25 asteen lämpötila voi tuntua yli 30 asteisten päivien jälkeen. Päivällä on ihan mukavaa, että on vähän viileämpää, mutta illalla kyllä meinaa tulla vilu shortsit jalassa (joo, shortseista en luovu!). Piknikiä ennen kävimme vielä varaamassa paikkaliput huomiselle Krakovan junamatkalle. Piknikin jälkeen sitten taas hostellille, josta lähdimme moikkaamaan yhtä Joensuusta tutuksi tullutta bilssn opiskelijaa, joka asuu täällä Wienissä ja kirjoittaa väitöskirjaa. Kello olikin jo aikampaljon, kun taas saavuimme hostellille, jossa rinkan pakkaus valmiiksi aamua varten ja unten maille.

P.S. Kolmen päivän lippu julkiseen liikenteeseen (metro, ratikka, bussi) oli ihan loistava hankinta. Wienissä on tosi näppärä metroverkosto ja meidän hostellimme sijaitsi metrolla liikkumists ajatellen tosi hyvällä paikalla. Suosittelen siis Wienin julkista liikennettä, vatsinkin metroa, kaikille kaupungissa vieraileville!

Päivä 7

Wien

Päivä oli hyvä aloittaa reissun toistaiseksi parhaiten nukutun yön jälkeen. Huone oli ihanan viileä, sänky ensimmäinen oikeasti mukava ja vielä korvatulpatkin laitoin korviin. Ensimmäiseksi suuntasimme kaupan kautta aamiaiselle. Slovakian ja Unkarin hintoihin verratuna täällä on kallista,mutta silti vähän halvempaa kuin Suomessa. Aamiaisen jälkeen menimme hostellin vieressä olevalle torille kiertelemään ja ostimme mansikoita. Sitten lähdimme taas kohti Stefanovin aukiota ja kirkkoa ja tällä kertaa pääsimme kiipeämään torniinkin. Kiipesimme pohjoistorniin,sillä remontin takia kaikista korkeimman eli etelätornin näkymät eivät olisi olleet nähtävissä niin hyvin. Hetken päästä jatkoimme matkaa kaupunginpuistoon (Stadtpark),jossa otimme pari kuvaa kultaisen Johan Straussin patsaan luona ja nautimme vehreydestä. Puistossa oli myös hieno lampi, jossa oli isoja karppeja, kilpikonnia ja paljon sorsia ja puluja.
Puistosta suuntasimme Ringstrassenille,puistokadulle joka kiertää vanhassa kaupungissa ympyrää. Ensin kävelimme jonkin aikaa ja kävimme syömässä pizzat yhdessä ravintolassa. Jatkoimme matkaa Tonavan varteen ja loppumatkan Ringstrassenista kuljimmekin ratikalla. Jäimme pois raatihuoneella,jota ihastelimme hetken ja sen jälkeen suuntasimme metrolla Alte Donaulle,jota kutsutaan myös vanhaksi Tonavaksi tai siniseksi Tonavaksi. Varsinainen Tonavahan on todella likainen,mutta tämä eristyksiin jäänyt haara on muodostanut makkaranmuotoisen järven, jonka vesi on kirkasta ja joka on suosittu uimapaikka,jossa voi myös purjehtia tai liikkua vaikkapa polkuveneellä. Sää on edelleen helteinen ja uimaan olisi tehnyt mieli,mutta eihän meillä tietenkään ollut uimakamoja mukana. Jalkoja alkoi jo väsyttää,joten suuntasimme pariksi tunniksi hostellille lepäilemään. Vähän ennen iltaseitsemää suuntasimme takaisin kaupungille,jossa menimme Prateriin, yhteen Wienin kuuluisimmista puistoista,jossa sijaitsee myös huvipuisto. Praterilla on pitkä historia,johon kuuluu esimerkiksi metsästystä ja prostituutiota. Nykyisin puisto on niin paikallisten kuin turistienkin suosittu vapaa-ajan viettokohde. Me ostimme yhdistelmälipun,jolla pääsimme kiertämään puistossa pienoisjunalla ja jolla pääsimmr puiston kuuluisimpaan laitteeseen ja koko Praterin ja Wienin maamerkkiin eli Riesenrad-maailmanpyörään. Maailmanpyörälläkin on pitkä historia, osa vaunuista esim. tuhoutui toisessa maailmansodassa. Maisemat ylhäältä olivat upeat ja tunnistimme monia paikkoja kuten kirkon,jossa olime aamulla vierailleet ja Tonava-tornin. Voin vain kuvitella, miltä Wien olisi näyttänyt maailmanpyörästä käsin,kun olisi jo pimeää ja kaupungin kaikki valot näkyisivät ylhäältä. Me lähdimme huvipuistoreissun jälkeen leipomon kautta hostellille,jossa nautimme iltapalaksi sacherkakkua, omenastruudelia ja viiniä. Ei hassumpi iltapala! :-)

Päivä 6

Bratislava-Wien

Täällä sitä nyt ollaan Wienissä. Syötiin vähän aamupalaa huoneessa ennen kuin suunnattiin bussilla kohti juna-asemaa. Olin selvittänyt etukäteen sekä bussin että junan aikataulut ja olimme asemalla ajoissa. Aloimme tutkia aseman näytöltä raidetta, jolta junamme lähtisi ja huomasimme, että kaikki Wieniin menevät junat oli peruttu. Se siitä helposta yhden tunnin junamatkasta! Meille kerrottiin, että syy perumisiin ovat rakennustyöt raiteilla. Onneksi joen toisella puolella oli toinen juna-asema, josta edelleen meni suoria junayhteyksiä Wieniin. Junamatka meni tosi nopeasti ja perillä ostimme kolmen vuorokauden joukkoliikenne-lipun ja suuntasimme metrolla hostellillemme. Hostelli vaikuttaa siistiltä ja meillä on tosi tilava kuuden hengen dormi kattoikkunoilla. Ensimmmäisen majapaikan jälkeen olen aika vainoharhainen luteiden suhte ja kyylään koko ajan majapaikkojemme sänkyjä ja omia tavaroitani, mutta toistaiseksi ei ole onneksi näkynyt mokomia iljettävyyksiä. Tänään pesimme myös ensimmäisen koneellisen pyykkiä. Un saimme pyykkirumban hoidettua, niin kävimme syömässä hostellin läheisessä thaimaalaisessa. Thai-ruoks on kyllö superhyvää! Sitten metrolla hetkeksi kaupungille, jossa katsastimme ulkoapäin pari kirkkoa ja kävimme kahvilla. Toisen kirkon yhteen torniin olisimme halunneet kiivetö, mutta torni oli juuri mennyt kiinni. Huomenna tai ylihuomenna sitten uusi yritys! Loppuilta menikin sitten hostellilla hengailun merkeissä. Dormisa on monesti meitä muutaman vuoden nuorempaa porukkaa, jotka vasta lähtevät kaupungille pöin juhlimaan, kun me jo painutaan pehkuihin. Ei vaan vanhana enää jaksa samalla tavalla mennä ja reissata. Unta täällä tuntuu tarvitsevan enemmän kuin muistinkaan. Niinp siis taas unten maille, että jaksaa huomenna seikkailla ympäri Wieniä.

Päivä 5

Bratislava

Aamulla nukutti taas tosi makeasti, mutta pääsimme onneksi melko hyvissä ajoin liikkeelle. Suuntasimme bussilla (aikuisen kertalippu 0,70 €) vanhaan kaupunkiin. Bussikuski ei ymmärtänyt englantia lainkaan, mikä näyttäisi olevan täällä aika yleistä. Onneksi eräs paikallinen vanhempi mies oli matkalla samaan paikkaan ja opasti meidät perille ( matkalla piti vaihtaa bussista ratikkaan). Vanhassa kaupungissa kiertelimme pieniä katuja pitkin aika pitkään ja vierailimme myös muutamassa kaupassa. Ylitimme Tonavan siltaa pitkin, sillä halusimme käydä vastarannalla ihailemassa Bratislavan linnaa koko komeudessaan. Kun olimme nähneet linnan, niin ylitimme taas Tonavan ja lähdimme kapuamaan linnan muureille. Perillä ihailimme upeita näkymiö, jonka jälkeen suuntasimme takaisin vanhaan kaupunkiin syömään. Löysimme kivan vegaaniravintolan, jossa tilasimme myös 4,5-vuotisen yhdessäolomme kunniaksi erikoisjuomat. Iivari tilasi erikoisoluen ja itse otin mojiton.
Ruoka oli hyvää ja mahat täynnä jatkoimme vielä hetken aikaa vanhaan kaupunkiin ja sen lukuisiin patsaisiin tutustumista, jonka jälkeen lähdimme ostamaan vielä eväitä supermarketista ja sitten kävelimme hotellille pitkältä tuntuvan matkan. N. 30 asteen helteet jatkuvat täällä, illalla lämpötila laskee n. 25 asteeseen, mikä tuntuu ihanan viileältä varsinkin jos yhtään tuulee. Ostimme kaupasta tosiaan hurjasti matkaevästä, sillä luulimme, että huomenna on edessä n. kahdeksan tunnin ja kolmen junan seikkailu Krakovaan. Hotellilla, kun aloin tutkia majoitusvarauksa ja selvittää, miten pääsemme juna-asemalta hostellille, niin huomasin, ettei me edes mennä seuraavaksi Krakovaan vaan Wienin ja sinne pääsee täältä Bratislavasta yhdessä tunnissa! Lomatunnelmissa ja hieman pihalla siis ollaan, mutta jes, aamulla saakin nukjua vähän pidempän eikä tarvitse istua junassa kahdeksaa tuntia. Wienissä voisin yrittää lisäillä postauksiin vähän kuvia jos hostellilla on hyvät tietokoneet.

Päivä 4

Budapest-Bratislava

 Aamulla hengailimme hostellilla aika pitkään,koska Iivarilla oli skypen välityksellä työhaastattelu. Haastattelun jälkeen luovutimme huoneen ( jo kolmannen samassa hostellissa, viimeisen ön olimme 10 hengen dormissa, koska muissa huoneissa ei enää ollut tilaa) ja lähdimme rinkat selässä talsimaan kohti parin kilometrin päässä olevaa juna-asemaa. Budapestiin olisi mukava palata vielä joku toinen kerta, mutta nyt oli aikajatkaa matkaa eteenpäin.  Asemalla meillä oli n. tunti aikaa ennen junan lähtöä ja ostimme vähän matkaevästä. Asemalla myös vasta ensimmäistä kertaa tämän vuoden reissulla tuli reilifiilis, kun odottelimme rinkkojemme kanssa junaa. Juna oli siisti ja ilmastoitu ja matka Bratislavaan kesti vähän alle 3 tuntia. Perillä olimme aika hukassa, sillä en ollut katsonut etukäteen, missä päin majapaikkamme sijaitsee tai miten sinne pääsee. Seuravalla kerralla muistan kyllä selvittää asian, sen verran saimme säätää helteisessä Bratislavassa ennen kuin väsyneinä pääsimme huoneeseemme. Bratislavan juna-asemaltaei mistään saanut edes kaupungin karttaa...
Hetken huilattuamme päätimme lähteä syömään ja kauppaan ostamaan aamiaistarpeita. Kävelymatkaa tuli yllättävänkin paljon ennen kuin löysimme ruokaa. Maistoimme myös Kofolaa, joka on paikallinen coca-colaa vastaava juoma. Ruoan jälkeen viel supermarkettiin ja sitten väsyneenä kohti hotellia. Tässä vaiheessa oli jo pimeää ja perillä väsytti niin paljon, että blogin päivitys piti jättää seuravaan päivään. Majapaikkamme täällä Bratislavassa on halpa hotelli, joka on aika vanha ja nuhjuinen, mutta ainakaan täällä ei ole lutikoita ja meillä on oma huone, mikä on aika luksusta verrattuna dormeihin.

P.S. Majoituspaikan suhteen ei mennyt täälläkään ihan putkeen, sillä meille annettiin ensin vahingossa huone, jota ei ollut siivottu lainkaan... Onneksi huomasimme asian pian ja saimme siivotun huoneen.

Päivä 3

Aamulla kesti hetken aikaa toipua öisestä siirtymisestä uuteen huoneeseen ja muutenkin sulatella lutikka-asiaa. Sen lisäksi että saimme yhden yön veloituksetta, niin pyysimme täksi päiväksi käyttöömme polkupyörät veloituksetta. Pyörillä huristelimme sitten Margitinsillalle ja siltaa pitkin Margitinsaarelle, joka on keskellä Tonavaa oleva saari, joka on n. 3 kilometriä pitkä ja n. kilometrin leveä. Saari on suurimmaksi osaksi puistoa, mutta saarella on lisäksi esim. pari hotellia, tenniskenttiä ja maauimala Palatinus, jossa mekin vietimme pari tuntia uiden ja aurinkoa ottaen. Laskettiinpa muutaman kerran myös vesiliukumäistä. Muuten kiertelimme saarta polkupyörillämme ja istuskelimme puistossa penkeillä nauttien olostamme. Pyöräily Budapestissa onnistuu joten kuten, mutta monesta aikasta puuttuvat pyörätiet kokonaan ja on oma haasteensa sompailla milloin jalankulkijoiden ja milloin liikenteen seassa.

Viimeistä iltaa Budapestissa vietettiin upealla tavalla, kun Iivarin serkku Krisztian vei meidät syömään perinteiseen unkarilaiseen ravintolaan ja illallisen jälkeen vielä ihastelemaan auringonlaskua yhdelle korkealle kukkulalle, josta näkyi koko Budapest. Sitten autolla takaisin hostellille ja nukkumaan. Huomenna matka jatkuu kohti Slovakiaa ja Bratislavaa.

2. ja 3. päivän välinen yö, mutkia matkassa

Budapest

Viime kesän reissu sujui ilman mitään suurempia vastoinkäymisiä ( tai sitten aika on kullannut muistot). Tänä kesänä meitä koetellaan kuitenkin heti alkumatkasta, sillä huoneestamme löytyi lutikoita. Ei mikään kivoin mahdollinen tapa aloittaa loma. Jos jotain positiivista pitäisi sanoa, niin onneksi huomasimme nämä inhottavuudet jo ensimmäisen yön jälkeen ja onneksi hostellin henkilöknta suhtautui asiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Pääsimme heti pois vanhasta huoneestamme ja viime yön nukuimme huoneesa, jossa ei ainakaan pitäisi olla lutikan lutikkaa. En itse myöskään siellä nähnyt ainuttakaan toisin kuin vanhassa huoneessamme. Toivotaan, että muistoksi jää vain muutamat puremajäljet, joita sain. En usko, että luteita ehti juurikaan mennä tavaroihimme, mutta Suomessa laitetaan kyllä oitis kaikki kamat saunaan muutamaksi tunniksi, ettei kämppäämme vahingossakaan tule ludeongelmaa. Nyt vaan koitetaan unohtaa alkumatkan vastoinkäymiset ja jatkaa lomaa, ensi töiksemme lähdemme pyöräilemään Tonavan varrelle. Päivitystä tulossa taas pian!

Päivä 2

Budapest

Aamulla nousimme hyvin nukutun yön jälkeen ylös vasta klo 9 aikaan. Aamiaista ja tavaroiden purkamista rinkoista ja viimein puoli yhdentoista aikaan kohti kaupunkia. Sää täällä Budapestissa oli helteinen ja mittari näyttikin kaupungilla +35 astetta. Ei paras mahdollinen keli patikointiin, mutta lähdimme kuitenkin ensimmäisenä kiipeämään Gellertinvuoren huipulle. Aluksi siirryimme Elisabethin siltaa pitkin Pestin puolelta Budan puolelle, sillä hostellimme sijaitsee Pestin puolella. Gellertinvuori on korkea metsäinen kukkula ja metsän antama varjo todella tuli tarpeeseen kiipeämisen aikana. Näköalat olivat hienot koko matkan ajan, sillä vuoren juurella virtaa Tonava. Myös huipulta maisemat olivat hienot eikä vuorta turhaan kutsuta kaupungin parhaaksi näköalapaikaksi.

Gellertinvuori

Piispa Gellertin patsas

 

 

 

 

Monien juomataukojen jälkeen lähdimme sitten vuoren toista rinnettä alas kohti luolakirkkoa/luostaria, joka on Gellertinvuoren juurella. Kirkko oli nimensä mukaisesti vuoren rinteellä olevassa luolassa ja sen lisäksi, että kirkko oli todella upeaa katsottavaa, oli sisällä ihanan viileää (Luolassa on kuulemma n. 20 astetta lämmintä ympäri vuoden) ulkoilman helteeseen verrattuna. 

 

 

 

 

Tässä vaiheessa päivää jalkoja alkoi jo väsyttää ja maha kurni. suuntasimme Tonavan yli Vapaudensiltaa pitkin ja kävimme syömässä Langosit ( paikallinen erikoisuus, rasvassa paistettua leipää, johon saa itse valita täytteitä, muistuttaa vähän pizzaa, mutta on pienempi ja kaikki päälliset laitettiin päälle kuumentamatta niitä.) yhdessä Budapestin kauppahalleista.

 

 

Seuraavaksi suuntasimme kohti Budan linnaa ja linnavuorta, joka on hieman Gellertinvuorta matalampi kukkula. Vielä yksi uusi silta (Ketjusilta, joka on Budapestin silloista kai tunnetuin), jota pitkin ylitimme Tonavan ja kapusimme linnan luo. Maisemat ylhäältä olivat jälleen kerran hienot. 

 

 

Päivä alkoi pikkuhijaa kääntyä illaksi ja lähdimme suuntaamaan hostellille, jossa pieni lepohetki ja suihkussa käyntiä. Parin tunnin huilitauon jälkeen palasimme vielä katsomaan, miltä näyttää pimenevä Budapest ja olihan Tonavan rannalla todella kaunista, kun katuvalot sekä siltojen ja jokilaivojen valot syttyivät. Jalat ovat aika puhki päivän kävelyistä ja vasempaan jalkaan on uhkaavasti tulossa pari rakkoa, huomenna taidan kokeilla toisia kenkiä. Nyt vielä hetki hengailua hostellilla ja sitten unten maille!

Budan linna valaistuna

Päivä 1

Helsinki-Budapest

Päivä kului suurimmaksi osaksi vielä Suomessa, sillä

 lentomme lähti vasta seitsemän aikaan illalla. Äitini heitti meidät lentokentälle ja reilun kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Budapestiin.

Iivarin serkku Kristzian, joka asuu täällä Unkarissa tuli meitä lentokentälle vastaan ja toi meidät hostellille. Samalla teimme pienen kiertoajelun Budapestin illassa ja Kristzian esitteli meille kaupunkia. Aika luksusta tällainen kuljetus kentältä suoraan majapaikkaan ja kaupan päälle hyviä vinkkejä nähtävyyksistä ym. Kaupunki oli niin kaunis valoineen, enkä malta odottaa, että huomenna näemme Tonavan ja Budapestin päivänvalossa.

Hostelli on tosi persoonallinen ja meillä on kahden hengen huone omalla parvekkeella. Parveke todella tulee tarpeeseen, sillä huone on ainakin vielä tosi kuuma, eikä mikään ihme, sillä Budapestissa on ollut tänään +30 astetta lämmintä. Pikaisen majoittumisen jälkeen vielä tennareiden vaihto sandaaleihin ja lähipauppaan hakemaan iltapalaa ja huomisaamuksi aamupalaa. Nyt nukkumaan!

Reilaajan pakkauslista

Reissu lähenee ja ajattelinkin tässä pakkaamisen yhteydessä listata asioita, joita itse otan mukaani reilun kolmen viikon reissulle. Jo viime reissulla rinkka oli pakattu mielestäni ensikertalaiseksi tosi onnistuneesti, mutta tällä kerralla aion hieman  keventää pakkausta viimevuotisesta.

Mukaan lähtee:

-Passi ja käteistä rahaa. Tälle reissulle täytyy eurojen lisäksi varata myös Unkarin forintteja, Tsekin korunoita, Puolan zlotyja ja Tanskan kruunuja. Passista on hyvä olla vielä kopio tai pari varmuuden vuoksi mukana. 

-Tietenkin reilipassi ja interrail-kartta. Kannattaa myös ladata kännykkään/tablettiin reilisovellus, josta näkee esimerkiksi kaikki juna-aikataulut ilman nettiyhteyttä.

-Kännykkä, kamera, tabletti ja kaikkien edellisten laturit ja kameraan pari muistikorttia.

-Lukemista, mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tänä vuonna uututena ostin pari minipokkaria, toivottavasti opin lukemaan niitä :)

-Lisämukavuutta tuovat myös hyvät korvatulpat, silmälaput ja aurinkolasit.

-Kenkiä oli mukana viime vuonna kolmet. Reissussa hajosi yhdet, joiden tilalle ostin uudet vastaavat ja lisäksi ostin vielä varvastossut Santorinilta. Tänä vuonna aionkin lähteä reissuun neljän kenkäparin kanssa. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta kävelemme reissussa joka päivä aika pitkiäkin matkoja, joten tilanteeseen sopivat kengät ovat ehdottomat, jotta jalat jaksavat reissun loppuun asti. Mukaan lähtee pidempiä kävelymatkoja varten tennarit ja sandaalit ja hostellilla kävelyyn, kauppareissuihin ym. varvastossut ja vielä vähän juhlavammat sandaalit/kesäkengät iltoja varten.

-Paitoja kannattaa ottaa muutamia erilaisia. Tänä vuonna ajattelin ottaa pitkähihaiseksi neuletakin, hupparia vielä vähän mietin, mutta ehkä otan senkin mukaan, sillä siitä saa myös junamatkoille loistavan tyynyn. Lisäksi mukaan lähtee 1-2 t-paitaa ja 3-4 toppia sekä yksi puolipitkähihainen peruspaita.

-Kesämekkoja lähtee mukaan kaksi, hameita ei ollenkaan.

-Housuista lähtevät tänä vuonna reissuun  yhdet tavalliset legginsit, luottoshortsit (olivat mukana viime reililläkin), yhdet caprit ja yhdet caprilegginsit. Meinasin pärjätä tällä kertaa ilman farkkuja, viimeksi käytin niitä ainoastaa mennessä lennolla ja Amsterdamissa parina kylmimpänä päivänä, mutta legginseillä olisi pärjännyt hyvin.

-Sukkia en juuri viimeksi käyttänyt, mutta niitä lähtee mukaan viidet ja alushousuja kymmenet. Pesemme pyykkiä luultavasti n. kerran viikossa joten vähemmälläkin vaatemäärällä pärjäisi, mutta vaatetta kyllä kuluu, jos ilmat ovat yhtään niin helteiset kuin viime vuonna.

-Ohut vedenpitävä takki ja kaulahuivi (sopii hyvin myös peitoksi junassa ja piknik-viltiksi puistossa)

-Suihkupyyhkeeksi iso mikrokuitupyyhe, jonka ehdoton plussa on sen nopea kuivumisaika. Lisäksi vielä pikkupyyhe kasvopesuun.

-Hygieniatarvikkeista voisi tehdä kokonaan oman postauksen, sillä niitä kyllä riittää, jos alkaa kaiken luettelemaan, mutta perusjuttujen kuten hammasharjan, -tahnan ja dödön lisäksi  mukana on jonkin verran lääkkeitä (allergia, särky, maitohappobakteerit), rasvoja (aurinkorasva, after sun, bepanthen), shampoota, suihkusaippuaa, erilaisia laastareita, desinfiointiainetta ja meikkipussi. 

-Käsimatkatavarat pakkaan mun normaaliin käsilaukkuun, joka toimii reissussa sitten päivälaukkuna, kun rinkka jää hostellille. Myös kangaskassi ja muutamia muovikasseja on hyvä olla mukana, saattoi viimeksi olla pieni laukkukin illan ravintolareissuja varten, mutta en ole ihan varma.

Viime kesän reissulta, kun ollaan hyppäämässä junaan, joka vei meidän Alppien yli Sveitsistä Italiaan,

Ja kaikki tämä siis pakataan 55 litraiseen rinkkaan, joka oli viimeksi ainakin aika sopivan kokoinen. Tällä hetkellä rinkka on vielä melko tyhjä, kun viime vuonna mukana olleet makuupussi+aluslakana+tyynyliina eivät lähde mukaan (olemme valinneet tällä kertaa majapaikat siten, että hintaan kuuluu lakanat), mutta eiköhän rinkka täyty viimeistään reissussa sitten ihan tarpeeksi. Neljän yön päästä lento lähtee kohti Budapestia.

Interrail kutsuu taas!

Blogihiljaisuus on hyvä rikkoa kertomalla, että kesäkuulta on tulossa jälleen reissuraporttia Euroopasta, sillä päätimme lähteä myös tulevana kesänä reilaamaan! Viime kesän reissukuulumiset ensimmäiseltä interraililta löytyvät edelleen täältä blogista ja niillä onkin hyvä lievittää omaa matkakuumetta. 

Ensimmäisellä reissulla totesimme hyväksi edullisten lentojen hyödyntämisen reissun alku- ja loppupäässä ja kuukausi sitten varasimmekin jälleen lennot sekä meno- että paluumatkalle. Tällä kertaa matkamme starttaa Budapestista ja paluulento on sitten Kööpenhaminasta Helsinkiin. Jos lentojen suhteen olimme viisaita jo viimeksi, niin reilipassiin aiomme tehdä muutoksia viime kerrasta oppineena. Viimeksi meillä oli käytössä kuukauden mittainen Global Pass, jolla sai matkustaa kuukauden aikana niin paljon kuin halusi. Matkapäiviä meille kuukauden aikana kertyi kuitenkin vain 11 ja niinpä tällä kertaa aiommekin ottaa 22 päivän passit, joihin sisältyy 10 vapaavalintaista matkustuspäivää. Haluamme joka tapauksessa viipyä kaikissa kohteissamme vähintään pari yötä, joten matkapäiviä ei pitäisi mitenkään kertyä 10 päivää enempää. Säästöä tästä passityypin vaihdosta tulee melkein 200 euroa, aika iso summa matkakassaan!

Tänä vuonna alustava reittisuunnitelma näyttää seuraavalta: Unkari-Slovakia-Itävalta-Puola-Saksa-Tanska. 

Lisää reissukuulumisia tulossa blogin puolelle varmasti vielä ennen lähtöä, kaikki vinkit reitillä oleviin maihin liittyen otetaan ilomielin vastaan! :)

Lennot varattu! Meno-paluulennot maksoivat yhteensä tällä kertaa n. 160 euroa/hlö. Aikaa säästyy lentämällä paljon ja niinhän sitä sanotaan, että aika on rahaa. Ainoa miinuspuoli on lentämisen epäekologisuus...

Tässä viime kesän reitti: Hollanti-Belgia-Ranska-Sveitsi-Italia-Kreikka

tammikuu (ja vähän helmikuuta) kuvina

 tammikuu meni menojaan arjen rullatessa omalla painollaan. töiden lisäksi olen jumppaillut enemmän tai vähemmän ahkerasti ja lisäksi olen viettänyt melko paljon aikaa perheen kanssa. tammikuun puolivälissä syötiin blinejä vanhempieni luona.

 

nyt sekä meidän vanhemmat että serkkuperhe ovat thaimaassa lomailemassa ja nautiskelemassa lämmöstä. kieltämättä omakin matkakuume nousee, kun katselee puhelimeen saapuvia lomakuvia. tänä vuonna me ei olla lähdössä iivarin kanssa reissuun ainakaan ennen kesää, ellei pääsiäislomalle löydy jotain sopivaa äkkilähtöä. kesällekin on toistaiseksi suunniteltu eniten reissua ihan suomen lappiin, mutta voi olla että ulkomaillekin pitää päästä jossain vaiheessa kesää.

 

onneksi arkea voi piristää monilla pienillä jutuilla kuten kupillisella hyvää kahvia tai tulppaaneilla. valon määräkin lisääntyy koko ajan eli eiköhän se kesä sieltä pian tule! ja vaikka kesää saa vielä odotella jokusen kuukauden, niin viikon päästä on jo hiihtoloma ja siitä kuuden viikon päästä sitten pääsiäisloma. yhtä lomaa siis koko tämä kevät :)

elämäni eevinä vuonna 2014

tässä pieni katsaus minun vuoteeni 2014 kuvien ja sanojen muodossa:

tammikuu

tammikuussa reissasin hämeenlinnaan iivarin luokse useammaksi päiväksi ja joensuussa ahersin gradun parissa. blogi kertoo myös, että tammikuuhun mahtui aikaa ystävien, kuntoilun, sirkuksen ja hyvän ruoan parissa. tammikuussa varasimme myös lennot kesän interrailia varten ja matkakuume alkoi nousta toden teolla!

helmikuu

helmikuussa sain viimeinkin gradun labrahommat päätökseen. helmikuussa fiilistelin myös lisääntyvää valon määrää ja kivoja sirkustreenejä. helmikuussa käytiin myös katsomassa parin sirkusohjaaja-kaverin kanssa kuopiossa yksi sirkusesitys, joka oli kivaa vastapainoa omille ohjaustunneille. muiden esityksiä katsoessa saa yleensä itsekin lisää inspiraatioita ja motivaatiota ohjaamiseen ja omaan treeniin. helmikuussa läpäisin myös luokanopettajan opintoihin kuuluvan piano-tentin arvosanalla 5/5. kuun lopussa sain vieraikseni kaksi serkkuani ja molemmat siskoni. käytiin keilaamassa, pelailtiin lautapelejä ja herkuteltiin. paluumatkalle hyppäsin mukaan kyytiin ja kävin risteilemässä sekä tallinnassa että tukholmassa. helmikuussa tein myös elämäni ekan kuvakollaasin.

maaliskuu

maaliskuussa löysin taas aikaa muidenkin kuin koulukirjojen lukemiselle ja olin siitä innoissani, opinnoista sen sijaan olin kovin stressaantunut. maaliskuussa järjestin "aina on hyvä syy juhlia"-bileet.

huhtikuu

huhtikuussa kului jälleen paljon aikaa opintojen kanssa ahertamiseen. nautin myös lämpenevistä keleistä ja vierailin sekä hämeenlinnassa että kirkkonummella, jossa vietin pääsiäisen. maanantai-iltaisin seurasin mustia leskiä telkusta.

toukokuu

toukokuun alussa oli vuorossa päätös joensuun sirkushommille minun osaltani, kun meillä oli kevätnäytökset sekä kansalaisopiston että katajan ryhmien kanssa. onnistuneiden näytösten jälkeen piti jättää haikeat hyvästit sirkustelijoille, joista osaa olin valmentanut jo yli viiden vuoden ajan. huhti-toukokuun vaihteessa sain kutsun pariin työhaastatteluun ja vapun suunnitelmat menivätkin vähän uusiksi. kävin haastatteluissa sekä järvenpäässä että kirkkonummella ja toukokuun puolivälin tienoilla minulle tuli puhelu, joka aika lailla mullisti loppuvuoteni. sain tiedon siitä, että minut valittiin elokuun alusta alkaen töihin kirkkonummelle erääseen alakouluun luokanopettajan sijaiseksi. loppukuusta näin paljon kavereita ja otin kaiken ilon irti joensuusta, koska kuun lopussa lähdin kaupngista muuttokuorman kanssa haikein, mutta odottavin mielin kohti kirkkonummea ja uutta elämänvaihetta.

kesäkuu

kesäkuun alussa juhlittiin parit lakkiaiset ja melkein heti niiden jälkeen lähdettiin iivarin kanssa kiertämään eurooppaa interrailin muodossa. reissu oli tosi onnistunut ja sitä muistellaan varmasti vielä keinutuolissa sitten vanhana. voisin ehdottomasti lähteä interrailille joskus uudestaankin!

heinäkuu

heinäkuussa vietin pari viikkoa saaristomerellä, kun olin kokkaamassa parilla lasten ja nuorten leirillä. storbåtit vain kuuluvat kesään! heinäkuussa olin myös yhdellä kesäleirillä ohjaajana ja kelit suosivat koko heinäkuun ajan, mistä olin tosi iloinen, koko kuukausi kun tuli oikeastaan vietettyä ulkona. heinäkuussa ehdittiin myös viettää perinteisiä grillikemuja meidän vanhempien luona porkkalassa!

elokuu

elokuussa muutimme iivarin kanssa nykyiseen asuntoomme ja ostimme auton. olin ohjaajana vielä yhdellä lasten kesäleirillä ja sitten aloitinkin työt luokanopettajana. alku oli toki kiireistä ja joka päivä opin jotain uutta, mutta pääsin opettaja-rytmiin yllättävän nopeasti ja oikeastaan alusta asti olen viihtynyt töissä tosi hyvin. elokuussa ilma oli viel ihanan kesäinen ja lämmin ja ensimmäisinä viikkoina olimme oppilaidenkin kanssa melko paljon ulkona. elokuussa olin myös siskoni alinan kanssa cheekin stadion-konsertissa helsingissä.

syyskuu

syyskuussa työt alkoivat sujua jo rutiinilla ja pidin ensimmäiset vanhempainiltani, jotka tietysti jännittivät jonkin verran. syyskuussa oli myös koulukuvaus. ihan kuun alussa pidimme sukulaisille pienimuotoiset tuparikahvittelut ja samalla juhlistimme myös minun valmistumistani ja katselimme kuvia kesän reissulta.syyskuun puolivälissä liityin myös kirkkonummen ladylineen, jossa olenkin liittymisestä lähtien yrittänyt käydä vähintään kaksi kertaa viikossa. suosikkitunniksi on noussut ehdottomasti bodybalance!

lokakuu

lokakuussa synttärikahvittelin sukulaisten kanssa, kun mittariin tuli vuosia 25. myös mummin 80-vuotissynttäreitä juhlittiin ihan syysloman lopussa. osallistuin lokakuussa helsingissä acroyoga-työpajaan ja ihastuin lajiin. tulevana keväänä olenkin menossa pidemmälle kurssille ja odotan sitä jo innolla! lokakuussa kerättiin myös suppilovahveroita useampaan otteeseen.

marraskuu

marraskuussa nuorempi pikkusiskoni nelli täytti 18 vuotta ja sitä juhlistettiin asiaankuuluvin kemuin espoossa ja myöhemmin vielä kahvittelemalla sukulaisten kanssa kotosalla. marraskuussa kotiin alettiin pikkuhiljaa virittelemään joulutunnelmaa.

joulukuu

joulukuun alussa ajoimme kuopioon yksiin lakkiaisiin ja samalla ehdimme moikata paria kaveria ja iivarin mummia, jonka tapasin vasta nyt ensimmäistä kertaa. joulukuussa oli edessä  myös ensimmäinen todistustenjako ja joulujuhla opettajan roolissa. joulujuhlan jälkeen alkoikin sitten ansaittu joululoma, jonka aikana olen viettänyt paljon aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa, lukenut kirjoja, katsonut telkkaria, nauttinut ulkoilmasta ja lumesta hiihtäen ja kävellen, matkustanut tallinnaan, shoppaillut alennusmyynneissä ja ajanut joensuuhun vuoden vaihdetta juhlistamaan.

aika paljon on kyllä tapahtunut viime vuoden aikana, toivottavasti tuleva vuosi tuo tullessaan taas paljon  uusia ja mukavia muistoja!