lauantai 7. toukokuuta 2016

Lounasta näköalapaikalla ja auringonpalvontaa altaalla

Aamulla suuntasimme heti aamupalan jälkeen altaalle ottamaan aurinkoa, koska koko päiväksi oli luvattu hyvää keliä. Altaalla viihdyimmekin aika pitkään kirjoja lukien ja lämmöstä nauttien. Myös kylmät juomat tulivat tarpeen, koska aurinko porotti tosi paahtavasti. Tänään selvisi myös, että kilppareita asuukin hotellin pihalla kokonainen perhe ja kävinkin kuvaamassa kilpikonnia joka koossa (yksi iso, pari keskikokoista ja useita vauvakilppareita).

Päätimme suunnata lounaalle korkealla Pargan vanhan kaupungin rinteellä sijaitsevaan ravintolaan, joka on lähellä venetsialaislinnoitusta. Hinnat olivat vähän Pargan keskitasoa korkeampia, mikä oli ihan ymmärrettävää niillä maisemilla, mitä ravintola tarjosi. Ruoka ja palvelu tuottivat kuitenkin pienen pettymyksen. Tarjoilijan englannin kielen taidossa oli parantamisen varaa ja tilaamastani salaatista puuttui kokonaan viikunat, vaikka nimenomaan niiden takia kyseiseen salaattiin päädyin. Muuten salaatti oli kyllä oikein hyvää ja samoin alkupalaksi tilaamamme tsatsiki ja leipä. 

Lounaan jälkeen kiertelimme jälleen vanhankaupungin kujia ja ostimme taas jälkkäriksi irtojäätelöä (Saaralle Kinder Bueno ja minulle Snickers). Marketin kautta suuntasimme takaisin hotellille, jossa päätimme vielä hetkeksi siirtyä altaalle nauttimaan auringosta. Kummankin iho oli kuitenkin sitä mieltä, että väriä on tälle päivälle otettu jo tarpeeksi ja pian siirryimmekin huoneeseen jatkamaan hengailua ja lukemaan kirjoja. 

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme illalliselle ja tänään päädyimme italialaiseen ravintolaan, La Trattoriaan, joka sijaitsee rantakadulla. Paikka olikin oikein mukava ja talo tarjosi maksutta alkupalaksi oliiveja, lämmintä leipää ja tillilevitettä sekä jälkkäriksi pannacottaa ja limoncelloa. Pääruoaksi tilasin meriahventa, sillä viimein oli saatavilla tuoretta kalaa ja Saara tilasi pastan. Ruoka oli hyvää ja maisemat olivat kohdallaan. Ruoan jälkeen nautimme vielä hetken Pargan pikkukujien kauppojen tarjonnasta ja sitten hotellille kirjoittamaan blogia ja pehkuihin. 

Piso Krioneri, jäätelöä ja kilpikonna

Aamu alkoi yhtä aurinkoisissa tunnelmissa kuin edellinenkin päivä ja aamiainen nautittiin taas parvekkeella. Tämä oli ensimmäinen aamu, jolloin minuakin nukutti vähän pidempään. Muina aamuina olen noussut puoli kahdeksan aikaan, mutta tänään nousin vasta yhdeksän jälkeen. Päätimme suunnata rannalle ja aamupäiväksi ja valitsimme neljästä rannasta Piso Krionerin eli meitä lähimpänä olevan ja kaikista pienimmän (piso=pieni) rannan. Viihdyimme rannalla puolisentoista tuntia ja bikineissä tarkeni ihan hyvin, vaikka rannalla olikin aika tuulista. Kävin kahlailemassa ja vesi tuntui vähän lämpimämmältä kuin Valtos beachillä, mutta en rohjennut uimaan asti, sen verran viileää vesi oli. 

Rannalta suuntasimme jälleen rantakatujen kauppoihin ja lounaalle syömään reissun ensimmäiset täytetyt pitat yhteen rantakahvilaan. Saara tilasi perinteisen Gyros pitan ja itse otin kasvispitan, jolla oli hintaa vain kaksi euroa. Jälkkäriksi haettiin reissun ekat irtojätskit kioskista (Saaralle pistaasi ja minulle mansikkajuustokakku) ja niitä kelpasikin nautiskella aurinkoisella rantakadulla. Lähdimme kävelemään takaisin hotellille ja matkalla tuli pieni sadekuuro, johan olimmekin olleet yhden päivän ilman sadetta ;)

Kuuro meni kuitenkin ohi ja linnoittauduimme hotellin altaalle. Kävimme tilaamassa allasbaarista frappet (kreikkalainen jääkahvi) ja ehdimme nauttia niistä aurinkotuoleissa vain hetken, kunnes alkoi sataa oikein kunnolla. Siirryimme allasbaarin puolelle katoksen alle pitämään sadetta ja siinä istuskelimmekin sitten melkein tunnin verran. Yksi hotellin työntekijöistä tuli meidän luokse kertomaan, että hotellin nurmikolla on pieni kilpikonna ja sitä säntäsimme heti innoissamme katsomaan ja kuvaamaan. Kun aurinko ei näyttänyt odottelusta huolimatta tulevan esiin pilvien takaa, niin lähdimme huoneeseen suihkuun ja hengailemaan. 

Illalliselle suuntasimme Piso Krionerin rannalla olevaan tavernaan, jossa oli kreikkalaista livemusiikkia. Alkupalaksi tilasimme munakoisodippiä meille tuodun leivän kaveriksi ja pääruoaksi Saara tilasi stifadon (kreikkalainen lihapata) ja itse tilasin briamin, joka on kreikkalainen ratatouille-tyylinen kasvispata. Ruoka oli hyvää ja tunnelma ravintolassa oli koko illan ajan hyvä. Myöskään tästä ravintolasta ei löytynyt ihan kaikkia listalla olevia ruokia, koska sesonki on vasta niin aluillaan. 

Illallisen jälkeen kävimme vielä hotellin allasbaarissa perjantaidrinkeillä, Saaralle Apple Martini ja minulle Mojito. Iltadrinkkien jälkeen huoneeseen ja nukkumaan.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Bikinikelit ja vierailu Valtosin rannalla

Aamulla avatessani verhot näin juuri sitä mitä toivoinkin, aurinkoa! Aamiainen nautittiinkin parvekkeella ja aurinkorasvaakin sai levittää ensimmäistä kertaa oikein urakalla. Aamupalan jälkeen suuntasimme hotellin altaalle nauttimaan lämmöstä ja auringosta ja altaalla viivyimme pari tuntia. Auringonoton jälkeen lähdimme kohti Pargan keskustaa ja söimme lounaaksi suolaisia lettuja ja pirtelöt yhdessä rantakahviloista. Kaupungilla ollessa on hauska tarkkailla ihmisten pukeutumista täällä Pargassa. Osa turisteista on ollut liikenteessä hellevaatteissa myös sadepäivinä, jolloin meillä suomalaisillakin on ollut takit tiukasti päällä ja pitkät housut jalassa. Paikalliset ovat liikkuneet toppatakit ja toppaliivit päällä ja sama meno näköjään jatkuu, vaikka kelit lämpenivätkin. Tänään oli tosiaan shortsikeli, mutta kadulla joka toisella on päällä toppavaatteet ja joka toisella hellemekko, huvittavaa katsseltavaa! 

Lounaan jälkeen päätimme kävellä Venetsialaisen linnoituksen takana olevalle Valtosin rannalle, joka on Pargan neljästä rannasta suurin. Valtosilla kahlailimme hetken rantavedessä ja ihastelimme veden sileiksi hiomia pikkukiviä, joista ranta koostui. Ainoastaan ihan rannan toisessa päässä oli hiekkaa, muuten ranta oli kokonaan pientä kiveä niin kuin Pargan muutkin rannat. Päätimme kävellä Valtos beachiltä takaisin Pargaan eri reittiä kuin olimme tulleet ja pääsimme kyllä perille, mutta reitti olikin vähän pidempi kuin olimme kuvitelleet. Hyvä kävelylenkki tuli siis tehtyä Pargan mäkisessä maastossa. 

Saapuessamme takaisin Pargan keskustaan kävimme Green bakery-nimisessä leipomossa, josta olin kuullut paljon hyvää. Leipomo oli aika moderni ja vähän liian länsimainen omaan makuuni, mutta leivonnaiset olivat kyllä hyviä. Söin pienen vaniljaleivoksen ja ostin hotellille vietäväksi kaksi pikkuleipää. Supermarketin kautta suuntasimme hotellille, jossa menin vielä hetkeksi nauttimaan ilta-auringosta hotellin allasalueelle kirjan kanssa. 

Illallispaikaksi valikoitui Yannis-taverna, joka osoittautui kuitenkin pieneksi pettymykseksi, mikä saattoi johtua osittain siitä, että paikka oli auki vasta ensimmäistä iltaansa tänä vuonna. Täällä sesonki on vasta alkamassa ja monet paikoista ovat vielä kiinni ja kaupungilla monia hotelleja vasta kunnostetaan ja remontoidaan valmiiksi tulevaa sesonkia varten. Yanniksen listalta löytyi monia mieluisia ruokia, mutta melkein mitään haluamaani ei ollut vielä saatavilla. Päädyin tilaamaan jälleen kreikkalaisen salaatin, mutta annos oli todella pieni, eikä lautasella ollut mitään muuta kuin salaattia, tomaattia ja fetaa. Onneksi alkupalaksi tilaamamme pitaleipä ja tsatsiki olivat sentään hyviä! Saara tilasi pääruoaksi pasta marinaran ja sekin oli pienoinen pettymys. Suuntasimmekim hotellille minimarketin kautta, josta haettiin vielä vähän iltaherkkuja. 

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Retki Meteoraan

Aamulla heräsimme aivan kammottavaan pärinään klo 6.30. Kyseessä ei valitettevasti ollut kummankaan herätyskello, vaan huoneemme sulake vilkutti jotain merkkivaloa ja ulvoi kuin palosireeni. Piipahdin alakerrassa hotellin respassa, mutta eihän siellä ketään ollut tuohon aikaan vielä. No, eikun takaisin yläkertaan ja itse sorkkimaan sulakkeen nappuloita. Piipitys loppuikin ja saimme valotkin toimimaan ilman, että sulaketta olisi tarvinnut vaihtaa. Taas kerran todistettiin, että ei niitä miehiä mihinkään tarvita! :)

Sulake-episodin ratkettua olikin jo aika nousta, sillä olimme ilmoittautuneet retkelle kohti erästä Unescon maailmanperintökohdetta, Meteoran aluetta n. 200 km:n päässä Pargasta. Bussi lähti kohti Meteoraa hotellimme läheiseltä huoltoasemalta klo 7.50. Retkellä oli osallistujia useista maista ja opastus bussissa oli englanniksi (mielenkiintoinen kreikkalainen aksentti lisämausteena). Ajoimme ensin Ioanninan kaupungin tuntumaan, jossa pysähdyimme pienelle kahvitauolle. Itse ostin pienen kreikkalaisen juustopiiraan maistiaisiksi, hintaa piiraalla oli vaivaiset 50 senttiä. Matka jatkui pysähdyksen jälkeen kohti Meteoraa, jonne ajoimme vielä reilun tunnin verran. Matkan aikana ajoimme mm. Epiruksen alueen pisimmän tunnelin läpi (4,6 km) ja ohitimme mielenkiintoisia paikkoja kuten jo mainitsemani Ioannina, Metsovon kylä ja kaikki huikeat maisemat. Matkalla näkyi taas paljon eläimiä kuten lehmiä, lampaita, vuohia, kissoja, koiria, kanoja ja pari haikaraa.

Lähestyessämme Meteoraa näimme ensin Meteoran alueen mahtavat kalliopilarit, jotka ovat hiekkakiveä. Näiden kalliopylväiden päälle munkit rakensivat 1300-1500-luvuilla useita luostareita, koska halusivat päästä mahdollisimman lähelle Jumalaa. Voi vain kuvitella, millainen homma on ollut kerätä kaikki rakennustarvikkeet ja sen jälkeen saada ne ylös kallioiden huipulle. Nykyään näistä luostareista on toiminnassa viisi, joista kaksi on nunnaluostareita ja kolme munkkiluostareita. Me vierailimme ainoastaan yhdessä luostarissa (Great Meteora), joka on kaikista suurin ja vanhin. Luostariin päästäkseen piti kavuta n. 300 porrasta, jotka oli rakennettu kallion rinteelle. Suuressa Meteorassa asuu nykyään ainoastaan kolme munkkia, enkä ihmettele sitä lainkaan, sillä paikalla vierailee päivittäin valtava määrä turisteja. Kiersimme ensin oppaan mukana ortodoksiluostaraissa n. puoli tuntia, jonka jälkeen meillä oli vielä aikaa kiertää luostarissa oman mielen mukaan. Kävimme oppaan kanssa tutustumaan luostarin kappeliin ja itse kävimme tutkimassa viinikellarin ja puutarhan. Luostarialueen lisäksi Meteora kaikkine maisemineen ja kalliomuodostelmineen on myös luontonähtävyys ja niinpä suuri osa vapaa-ajasta meni valokuvia napsiessa.

Meteoralta suuntasimme bussilla lounaalle erääseen tavernaan. Tilasin reissun ensimmäisen kreikkalaisen salaatin ja sen kanssa tuorepuristettua appelsiinimehua ja Saara söi kanaa. Lounastauon jälkeen jatkoimme bussilla matkaa takaisin kohti Pargaa. Matkalla pysähdyimme kuitenkin Metsovon kylässä, jossa toimii talvella etenkin kreikkalaisten suosima laskettelukeskus. Bussimatkalla näimmekin lumihuippuisia vuoria,mutta Metsovon kylässä ei enää sentään ollut lunta.

Metsovon vuoristokylä poikkeaa arkkitehtuuriltaan paljon muun Kreikan rakennustyylistä. Jos joku veisi sinut Metsovoon silmät sidottuina ja tiedustelisi, missä maassa olet, niin luultavasti arvelisit olevasi jossakin päin Alppeja, vaikkapa Itävallassa tai Sveitsissä. Ainoastaan kreikankieliset kyltit paljastavat totuuden. Metsovon alue ja sitä ympäröivät metsät ovat viimeinen alue Kreikassa, jossa esiintyy edelleen ruskeakarhuja ja karhuista olikin tehty kylän juttu. Keskustaukiolta löytyi karhupatsas ja turistimyymälät oli täytetty karhukrääsällä. Myös kahviloiden, hotellien ja muiden paikkojen nimistä pystyi bongaamaan karhun. Metsovossa meillä oli aikaa vapaaseen kiertelyyn ainoastaan 45 minuuttia ja kylän tutkmiseen olisi saanut kulumaan aikaa kyllä enemmänkin. Kävimme Saaran kanssa kahvilla yhdessä sivukujan kahvilassa ja englanti ei tämän paikan tarjoilijoilta sujunutkaan kovin hyvin, mutta saatiin tilaamamme cappucinotja kreikkalaiset herkut ja maksaminenkim onnistui. Meillä oli vielä hetki aikaa ennen bussin lähtöä ja lähdimme kohti keskusaukiota. Vierailin keskusaukion turistiputiikeissa ja maistoin kahta paikallista juustoa, jotka tällä kertaa kuitenkin jäivät ostamatta. Toinen oli perinteistä kermajuustoa ja toinen Metsovon erikoisuutta savujuustoa, joka mielestäni muistutti paljon Virosta saatavaa savujuustoa. Metsovolainen versio oli ehkä aavistuksen voimakkaampaa kuin Virosta saatava. Sitten olikin jo aika lähteä kohti bussia ja Pargaa ja ajoitus oli täydellinen, sillä alkoi sataa. Päivän aikana olikin sadellut aina silloin tällöin, mutta tänään sade ei meitä oikeastaan haitannut, sillä suurimman osan päivästä istuimme bussissa. Perillä Pargassa ilta-aurinko paistoi vielä vuoren rinteille, mutta meidän hotellimme oli jo varjossa.

Illan päätteeksi päätimme vielä lähteä Pargan rantakaduille syömään ja kiertelemään kauppoja. Ostoksia tulikin taas tehtyä ja auringonlaskua ihailtua, mutta illat Pargassa ovat kyllä tähän aikaan vuodesta tosi viileitä ja takki oli taas päällä. Menimme syömään yhteenrannan tavernoista (Becchos) ja tilasimme jaettavaksi halloumia ja tomaattia, tsatsikia ja leipää sekä rapuja dippikastikkeen kanssa. Meillä ei ollut kova nälkä ja niinpä nämä jaetut alkupalat riittivät paremmin kuin hyvin meidän pikkunälkäämme. Jälkkäriksi oli ihan pakko kuitenkin tilata vielä kreikkalaista jogurttia hunajalla ja pähkinöillä sekä baklavaa, sillä emme olleet niitä vielä tilanneet. Otimme vielä muutamia kuvia Pargan valoista ja sitten suuntasimme hotellille nukkumaan.

Kreikan sateisin alue

Ensimmäinen aamu Pargassa. Sataa. Herään aikaisin ja luen kirjaa, kun Saara vielä nukkuu. Sataa edelleen. Saara herää ja syömme aamiaista huoneessa. Lisää sadetta. Puolenpäivän aikaan sade taukoaa ja lähdemme kaupungille, jossa alkaa taas sataa. Epirus on kuulemma Kreikan sateisin alue ja se on tullut meille selväksi parin ensimmäisen päivän aikana. Sateisuus näkyy kuitenkin myös alueen luonnossa poikkeuksellisena vehreytenä ja Parga onkin ihanan rehevää aluetta, jossa monet kasvit kukkivat näin kevätaikaan. Epirus onkin maisemiltaan todella erinäköistä kuon vaikkapa Kreikan karut saaret. 

Kiertelemme sateenvarjojemme kanssa hieman kaupungin kujia ja teemme ostoksia pikkuputiikeissa. Pakenemme sadetta leipomoon ja sade lakkaakin hetkeksi. Jatkamme kiertelyä kaupungilla ja käymme katsastamassa Pargan pienen ja kauniin kirkon niin ulkopuolelta kuin sisältäkin. Kirkon vieressä on myös koulu ja päiväkoti. 

Suuntaamme lounaalle kahden jälkeen yhteen rannan tavernoista ("To Souli"). Tilaan punajuurisalaatin ja jääteen. Alkupalaksi otamme valkosipulileipää. Istuessamme lounaalla kovasti odottamamme aurinko tulee esiin ja lounaan jälkeen onkin pakko ottaa kuvia satamassa, kun Joonianmeri kimmeltää ihanasti auringossa. Kaupan kautta suuntaamme hotellille ja aurinko meneekin taas hetkeksi pilvien taakse piiloon. Saara jää hotellille, kun päätän itse lähteä patikoimaan hotellia vastapäätä olevan vuoren rinteille. Löydän haluamani reitin helposti ja patikointi tuntuu kevyeltä, koska ei ole liian kuuma. Rinteeltä on upeat maisemat alas Pargaan ja merelle ja ylhäällä pääsen ihailemaan läheltä oliivipuulehtoja ja pientä valkoista kappelia. 

Palaan alas samaa reittiä kuin kiipesin ylöskin ja ilokseni huomaan, että ilta-aurinko paistaa vielä hotellin uima-altaalle. Hetken mielijohteesta päätän, että nyt on korkattava hotellin uima-allas ja käytävä iltauinnilla. Bikin päälle ja kohti allasta, jonka vesi oli aivan jääkylmää! Tulipahan kuitenkin kastauduttua ja vedettyä ne bikinitkin edes kerran päälle reissun aikana. Ilta-aurinkokin lämmitti yllättävän paljon, eikä uinnin jälkeen ollut edes kylmä paitsi huoneessamme, joka on aivan jäätävä kiviseinineen ja kivilattioineen. Lämmitystähän huoneesta ei löydy, mutta onneksi on villasukat ja neuleita mukana. Myös ulkona on tähän asti tarvinnut melkein koko ajan pitkien housujen ja pitkähihaisen lisäksi myös takin ja kaulahuivin. Ainoastaan patikalla tarkeni vähän kevyemmässä vaatetuksessa. Onneksi loppuviikoksi on luvattu vähän lämpimämpää keliä!

Uinnin jälkeen suuntasimme läheiseen tavernaan (Perivoli) illalliselle. Alkupalaksi tilasimme oliiveja ja ruoan kanssa nautittavaksi talon valkoviiniä. Saara tilasi ruoaksi Souvlaki-vartaan ja itse otin tomaattipastan. Illallisen jälkeen kävelimme takaisin hotellille ja kävimmekin pian jo nukkumaan.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Lomalla viimeinkin!

Helsinki-Preveza-Parga

Koko syksyn selailin matkoja epävarmana siitä, minne halusin matkustaa ja mikä olisi sopiva ajankohta. Kaikki työn kannalta sopivat ajankohdat tuntuivat olevan superkalliita lomailla ja sopivan kohteen päättäminenkin tuntui vaikealta. Kun joululoman lopussa töihin paluu lähestyi, niin sopiva matkakohde viimein löytyi. Pargaan sai Aurinkomatkojen pakettimatkoja tarjoushintaan ja sopiva ajankohtakin löytyi helatorstaiviikolta, jolloin töistä olisi jo valmiiksi kaksi vapaapäivää. Loput päivät sain luvan ottaa palkatonta vapaata ja matka varattiin. Parga oli ollut jo useamman vuoden sellaisten paikkojen listalla, jonne oli joskus päästävä ja nyt reissu sitten toteutuisi. Matkaseuraksi lähti opiskelukaverini Saara.

Parga on Kreikan länsirannikolla sijaitseva 2500 asukkaan pieni kylä. Parga sijaitsee Kreikan pohjoisosassa Joonianmeren rannalla ja tästä on ainoastaan n. tunnin verran matkaa Albanian rajalle. Kun Pargasta lähtee merelle päin, niin vastaan tulee aika pian esimerkiksi Korfun ja Kefalonian saaret. 

Matkamme alkoi maanantaina 2.5. heti vapun jälkeen. Isi heitti meidät ystävällisesti Helsinki-Vantaan kentälle aamuviideksi ja lentomme lähti klo 7.05 kohti Kreikkaa. Kentällä ehdimme hyvin tehdä lähtöselvityksen ja turvatarkastuskin sujui ongelmitta. Seuraavaksi suuntasimme aamiaiselle ja sitten kone olikin jo valmis ottamaan meidät vastaan. Lento Prevezaan kesti n. 3,5 tuntia ja matka meni aika nopeasti torkkuen, värittäen, kirjaa lukien ja Finnairin ilmaisesta mustikkamehusta nauttien. Ennen matkaa olimme kauhulla tutkailleet säätiedotuksia, jotka povasivat Suomeen parin viikon lämpöaaltoa, mutta Kreikkaan juuri meidän lomaviikollemme sateita ja lämpöäkin vain n. 15 astetta. Bikinit ja aurinkolasit kuitenkin pakattiin optimistisesti mukaan matkaan kertakäyttösadetakin ja sateenvarjon kaveriksi. 

Perillä meitä odottikin iloinen yllätys, kun aurinko paistoi Prevezassa ja lämpötilakin oli siinä 20 asteen tuntumassa. Prevezan kenttä oli tosi pieni ja sympaattinen ja meidän lentomme oli ainoa koko kentällä. Laukut tulivat nopeasti ja sen jälkeen suuntasimme bussiin, jonka luona opas oli meitä vastassa. Aika erikoinen fiilis olla valmismatkalla, kun edelliset reissut ovat olleet interraileja, jolloin iso osa matkaa on aina ollut selvitellä itse, mihin on matkalla ja miten sinne pääsee. Tunnin mittaisella bussimatkalla opas oli kuitenkin iso plussa, sillä upeiden maisemien lisäksi saimme kuulla paljon tietoa kohteestamme Pargasta ja koko Epiruksen alueesta, jossa Pargakin sijaitsee. Matkalla näkyi paljon lampaita, hevosia, vuohia ja kanoja ja näimme me muutaman haukankin. Bussimatkan aikana sää alkoi muuttua pilvisemmäksi ja saapuessamme Pargaan olikin aurinko jo tipotiessään. Ihan ensiksi asetuimme taloksi hotellihuoneeseemme. Dracos-hotelli itsessään on aika pienehkö ja erään perheen pyörittämä, mutta huone on iso ja meillä on makuuhuoneen lisäksi olohuone/keittiö, iso eteinen, kylppäri ja parveke, josta näkyy hotellin uima-altaalle. 

Lähdimme melko pian katsastamaan Pargan keskustan, johon on hotelliltamme matkaa n. kilometri. Pargan keskusta on tosi pieni eli kaikkialle pääsee hyvin liikkumaan jalan. Kävelimme rantakadun päähän, joka päättyy Venetsialaiseen linnoitukseen ja sitten lähdimme takaisin kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme syömään lounasta yhteen tavernaan ja ajoitus oli täydellinen, sillä alkoi sataa. Tilasimme alkupalaksi reissun ekat tsatsikit ja pitaleivät ja pääruoaksi otin itse täytettyjä munakoisoja ja Saara testasi mousakan. Ruoka oli hyvää ja edullista ja ruokailun päätteeksi meille tuotiin vielä muutama mansikka jälkkäriksi. Sade yltyi ruokailun edetessä koko ajan ja kun olimme valmiit lähtemään, niin vettä tuli kuin aisaa. Tavernasta jatkoimmekin sateenvarjojen turvin viereiseen minimarketiin, josta ostimme hotellille aamiaistarpeita ja juomavettä. Matkalla minimarketista hotellille kastuinme aivan läpimäriksi sateenvarjoista huolimatta. Pahimmin kastuivat kengät, sillä hotellimme sijaitsee rinteessä ja kävellessämme rinnettä ylös, virtasi sadevesi valtavana jokena tietenkin rinnettä alas. Perillä sitten ostosten purkua ja kuivaa vaatetta ylle. Saavuttuamme hotellille pahin sade lakkasi. 

Olimme  ilmoittautuneet viideksi opastetulle kävelylle Pargan pikkukaduille ja varmistettuamme, että retki järjestetään, niin suuntasimme takaisin rantakadulle ja ankkuriaukiolle, josta kävelyretki alkaisi. Retkellä kiertelimme Pargan keskustan kujilla ja opas kertoi meille Pargan historiasta ja eri rakennuksista sekä saimme myös vinkkejä lomaamme ajatellen eri kaupoista, palveluista ja nähtävyyksistä. Suuntasimme vierailulle myös oliivimuseoon, jossa meilleesiteltiin, miten oliiviöljyä on valmistettu aikoinaan ja miten sen valmistus tänä päivänä tapahtuu. Museovierailun päätteeksi maistelimme myös leivän kanssa erilaisia oliiviöljyjä ja teimme ostoksia museon pienessä myymälässä. Kävelyretkemme jatkui vielä Venetsialaiselle linnoitukselle, josta on upeat näkymät merelle ja Pargan kaduille. Kävelyretken päätyttyä kiertelimme Saaran kanssa vielä hetken linnoituksella ja sen jälkeen suuntasimme marketin kautta hotellille. Lämmin suihku tuli tarpeeseen, sillä huoneessamme on tosi kylmä. Hetki vielä kirjan lukua ja viestittelyä Suomeen ja sitten peiton alle nukkumaan.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Päivä 22

Bogense-Kööpenhamina

Aamulla nautimme jälleen maittavan aamiaisen majatalossa ja nautimme viimeisestä aamusta Bogensessa. Aamu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen verrattuna aiempiin, jotka olivat aika kylmiä navakan tuulen takia. Pitkästä aikaa tuntui ihanalta olla ulkona toppi päällä ja pelata pari erää petankkia. Kovin kauan emme ehtineet lämmöstä nauttia, sillä meillä oli edessä siirtyminen kohti viimeiseen määränpäähämme, Kööpenhaminaan. Iivari matkusti Bogensen bussiasemalle rinkkojemme kanssa majatalon isännän kyydissä,mutta itse menin pyörällä,sillävautossa oli paikat vain kahdelle. Viimeiset vilkaisut ihanalle merenrantalahdelle ja viimeiset rapsutukset vanhalle Cosy-labbikselle ja sitten menoksi. Bussilla Odenseen ja sielyä vielä 1,5 tuntia Kööpenhaminaan,jossa oli aurinkoista,mutta tuulista ja siksi kylmää. Rautatieasemalta otimme bussin hostellillemme,jossa majoitumme 6 hengen dormissa, jossa on toistaiseksi meidän lisäksemme vain vain nuori pariskunta Kanadasta.

Hetken hostellilla levättyämme (päikkärit!) kävimme kaupassa ostamassa vähän aamiaistarpeita ja toimme ne huoneeseen,mutta sen jälkeen lähdimme takaisin kaupungille. Valitsimme tietämättämme aika hyvän päivän saapua Köpikseen, sillä Tanskassa juhannusta vietetään vasta tänään. Bongasimme matkalla pari paikkaa,jossa paikalliset juhlivat juhannusta ja päätimme palata iltakymmenen aikaan yhdelle kokolle, joka sijaitsi yhdellä Kööpenhaminan "järvistä". Näistä järvistä tuli eniten mieleen ehkä Helsingin Töölönlahti,sillä ne olivat enemmänkin aidattuja altaita keskellä kaupunkia. Koska kokon sytyttämiseen oli vielä aikaa niin kiertelimme aikamme kaupungilla ja fiilistelimme vain kesäiltaa. Kun palasimme kokolle odottamaan sytyttämistä,niin tunnelma oli uskomaton! Lahti oli täynnä polkuveneitä ja paikalle oli kerääntynyt ihan uskomaton määrä ihmisiä. Tunnelma oli ehkä vähän samanlainen kuin Suomessa vappuna jossain Ullanlinnanmäellä. Monet olivat piknikillä ja joillakin oli kertakäyttögrillejä. Monet olivat paikalla koko perheen voimin,mutta paikalla oli myös nuoria ja iäkkäämpiä ihmisiä. Lopulta kokko sytytettiin ja ihastelimme sen palamista jonkin aikaa. Tanskassa kokkoon laitetaan usein noita,sillä täällä kokkoa polttamalla halutaan päästä eroon kaikesta pahasta. "Meidänkin" kokossamme oli noita, risuista ym. rakenneltu kyhäelmä,joka paloi muun kokon mukana. Suuntasimme jo pikkuhiljaa takaisin hostellille, jotta jaksaisimme huomenna nähdä monia odotettuja paikkoja kiertäen Kööpenhaminaa pyörillä.