Aamulla heräsimme aivan kammottavaan pärinään klo 6.30. Kyseessä ei valitettevasti ollut kummankaan herätyskello, vaan huoneemme sulake vilkutti jotain merkkivaloa ja ulvoi kuin palosireeni. Piipahdin alakerrassa hotellin respassa, mutta eihän siellä ketään ollut tuohon aikaan vielä. No, eikun takaisin yläkertaan ja itse sorkkimaan sulakkeen nappuloita. Piipitys loppuikin ja saimme valotkin toimimaan ilman, että sulaketta olisi tarvinnut vaihtaa. Taas kerran todistettiin, että ei niitä miehiä mihinkään tarvita! :)
Sulake-episodin ratkettua olikin jo aika nousta, sillä olimme ilmoittautuneet retkelle kohti erästä Unescon maailmanperintökohdetta, Meteoran aluetta n. 200 km:n päässä Pargasta. Bussi lähti kohti Meteoraa hotellimme läheiseltä huoltoasemalta klo 7.50. Retkellä oli osallistujia useista maista ja opastus bussissa oli englanniksi (mielenkiintoinen kreikkalainen aksentti lisämausteena). Ajoimme ensin Ioanninan kaupungin tuntumaan, jossa pysähdyimme pienelle kahvitauolle. Itse ostin pienen kreikkalaisen juustopiiraan maistiaisiksi, hintaa piiraalla oli vaivaiset 50 senttiä. Matka jatkui pysähdyksen jälkeen kohti Meteoraa, jonne ajoimme vielä reilun tunnin verran. Matkan aikana ajoimme mm. Epiruksen alueen pisimmän tunnelin läpi (4,6 km) ja ohitimme mielenkiintoisia paikkoja kuten jo mainitsemani Ioannina, Metsovon kylä ja kaikki huikeat maisemat. Matkalla näkyi taas paljon eläimiä kuten lehmiä, lampaita, vuohia, kissoja, koiria, kanoja ja pari haikaraa.
Lähestyessämme Meteoraa näimme ensin Meteoran alueen mahtavat kalliopilarit, jotka ovat hiekkakiveä. Näiden kalliopylväiden päälle munkit rakensivat 1300-1500-luvuilla useita luostareita, koska halusivat päästä mahdollisimman lähelle Jumalaa. Voi vain kuvitella, millainen homma on ollut kerätä kaikki rakennustarvikkeet ja sen jälkeen saada ne ylös kallioiden huipulle. Nykyään näistä luostareista on toiminnassa viisi, joista kaksi on nunnaluostareita ja kolme munkkiluostareita. Me vierailimme ainoastaan yhdessä luostarissa (Great Meteora), joka on kaikista suurin ja vanhin. Luostariin päästäkseen piti kavuta n. 300 porrasta, jotka oli rakennettu kallion rinteelle. Suuressa Meteorassa asuu nykyään ainoastaan kolme munkkia, enkä ihmettele sitä lainkaan, sillä paikalla vierailee päivittäin valtava määrä turisteja. Kiersimme ensin oppaan mukana ortodoksiluostaraissa n. puoli tuntia, jonka jälkeen meillä oli vielä aikaa kiertää luostarissa oman mielen mukaan. Kävimme oppaan kanssa tutustumaan luostarin kappeliin ja itse kävimme tutkimassa viinikellarin ja puutarhan. Luostarialueen lisäksi Meteora kaikkine maisemineen ja kalliomuodostelmineen on myös luontonähtävyys ja niinpä suuri osa vapaa-ajasta meni valokuvia napsiessa.
Meteoralta suuntasimme bussilla lounaalle erääseen tavernaan. Tilasin reissun ensimmäisen kreikkalaisen salaatin ja sen kanssa tuorepuristettua appelsiinimehua ja Saara söi kanaa. Lounastauon jälkeen jatkoimme bussilla matkaa takaisin kohti Pargaa. Matkalla pysähdyimme kuitenkin Metsovon kylässä, jossa toimii talvella etenkin kreikkalaisten suosima laskettelukeskus. Bussimatkalla näimmekin lumihuippuisia vuoria,mutta Metsovon kylässä ei enää sentään ollut lunta.
Metsovon vuoristokylä poikkeaa arkkitehtuuriltaan paljon muun Kreikan rakennustyylistä. Jos joku veisi sinut Metsovoon silmät sidottuina ja tiedustelisi, missä maassa olet, niin luultavasti arvelisit olevasi jossakin päin Alppeja, vaikkapa Itävallassa tai Sveitsissä. Ainoastaan kreikankieliset kyltit paljastavat totuuden. Metsovon alue ja sitä ympäröivät metsät ovat viimeinen alue Kreikassa, jossa esiintyy edelleen ruskeakarhuja ja karhuista olikin tehty kylän juttu. Keskustaukiolta löytyi karhupatsas ja turistimyymälät oli täytetty karhukrääsällä. Myös kahviloiden, hotellien ja muiden paikkojen nimistä pystyi bongaamaan karhun. Metsovossa meillä oli aikaa vapaaseen kiertelyyn ainoastaan 45 minuuttia ja kylän tutkmiseen olisi saanut kulumaan aikaa kyllä enemmänkin. Kävimme Saaran kanssa kahvilla yhdessä sivukujan kahvilassa ja englanti ei tämän paikan tarjoilijoilta sujunutkaan kovin hyvin, mutta saatiin tilaamamme cappucinotja kreikkalaiset herkut ja maksaminenkim onnistui. Meillä oli vielä hetki aikaa ennen bussin lähtöä ja lähdimme kohti keskusaukiota. Vierailin keskusaukion turistiputiikeissa ja maistoin kahta paikallista juustoa, jotka tällä kertaa kuitenkin jäivät ostamatta. Toinen oli perinteistä kermajuustoa ja toinen Metsovon erikoisuutta savujuustoa, joka mielestäni muistutti paljon Virosta saatavaa savujuustoa. Metsovolainen versio oli ehkä aavistuksen voimakkaampaa kuin Virosta saatava. Sitten olikin jo aika lähteä kohti bussia ja Pargaa ja ajoitus oli täydellinen, sillä alkoi sataa. Päivän aikana olikin sadellut aina silloin tällöin, mutta tänään sade ei meitä oikeastaan haitannut, sillä suurimman osan päivästä istuimme bussissa. Perillä Pargassa ilta-aurinko paistoi vielä vuoren rinteille, mutta meidän hotellimme oli jo varjossa.
Illan päätteeksi päätimme vielä lähteä Pargan rantakaduille syömään ja kiertelemään kauppoja. Ostoksia tulikin taas tehtyä ja auringonlaskua ihailtua, mutta illat Pargassa ovat kyllä tähän aikaan vuodesta tosi viileitä ja takki oli taas päällä. Menimme syömään yhteenrannan tavernoista (Becchos) ja tilasimme jaettavaksi halloumia ja tomaattia, tsatsikia ja leipää sekä rapuja dippikastikkeen kanssa. Meillä ei ollut kova nälkä ja niinpä nämä jaetut alkupalat riittivät paremmin kuin hyvin meidän pikkunälkäämme. Jälkkäriksi oli ihan pakko kuitenkin tilata vielä kreikkalaista jogurttia hunajalla ja pähkinöillä sekä baklavaa, sillä emme olleet niitä vielä tilanneet. Otimme vielä muutamia kuvia Pargan valoista ja sitten suuntasimme hotellille nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti