Päivä 14

Praha

Aamulla suuntasimme heti alkuun juna-asemalle, koska olimme päättäneet vierailla Kutna Horassa, joka sijaitsee 70 km Prahasta itään. Kutna Horaan meidät houkutteli eräs luukirkko,jonka sisällä on n. 10 000 ihmisen luut. Kysymys kuluukin, miksi ihmeessä kirkko on täynnä luita?!? Aikoinaan kirkon kohdalla sijaitsi luostari,jossa munkit viljelivät maata. Kuningas valtuutti Henrikin, yhden luostarin apotin Pyhälle maalle tehtäviin. Tullessaan Henrik toi mukanaan koyrallisen Golgatan multaa,jonka hän sirotteli luostarin hautausmaalle. Pian koko Keski-Eurooppa tiesi asiasta ja halusi tulla haudatuksi "pyhään" hautausmaahan. Tuli ruttoa ja sotaa, hautausmaata laajennettiin,sillä sinne oli haudattu jo n. 40 000 vainajaa. Koska monet haudatut kuolivat sodassa,on useissa kalloissa näkyvissä merkkejä väkivaltaisuudesta. Vuonna 1511 eräs apoteista alkoi rakentaa keskelle hautausmaata "Kaikkien Pyhimysten" kappelia. Kappelin alla olevien hautojen luut sijoitettiin kirkon kuoren alle. 1700-luvun alussa kirkko restauroitiin ja eräs kuuluisa italialainen arkkitehti Giovanni Santini ja tsekkiläinen puunleikkaaja Grantisek Rint järjesteli luut tavalla, miten ne vielä tänä päivänäkin sijaitsevat kirkossa. Jokaisessa neljässä nurkassa on iso kasa luita ja päkalloja. Nämä kasat on tehty kirkon kellojen muotoisiksi. Luista on lisäksi rakenneltu muita erilaisia koristeita kirkkoon. On kattokruunua, vaakunaa ja katosta roikkuvia pääkallo-ketjuja. Paikka oli tosi ainutlaatuinen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Itse Kutna Horaan meillä ei ollut aikaa tutustua, mutta jääpähän jotain ensi kertaankin.

Perillä Prahassa suuntasimme pyykkihommiin,tällä kertaa onnistuneesti. Pyykkien pyöriessä kävimme syömässä kiinalaista yhdessä buffetissa ja myöhemmin kävi ilmi,että joku ruoista taisi olla pilaantunutta, sillä maha meni aivan sekaisin. Onneksi tilanne rauhoittui nopeasti ja pääsimme jatkamaan Prahaan tutustumista.

Seuraavaksi suuntasimme olutmuseon pubiin,jossa Iivari maisteli paikallisia oluita (9 erilaista). Miekin hörppäsin pikkuhörpyt kaikkia,mutta ei siitä pääse mihinkään,jos ei tykkää kaljasta. Yksi näistä yhdeksästä oli sellaista,jota olisin sen 1,5 desin maistelulasillisen voinut kokonaan juoda. Oluthommien jälkeen suuntasimme Petrinin kukkulalle kaapelihissillä. Kello lähenteli jo iltakymmentä ja kun pääsimme huipulle ja kiipesimme 60 metrin näköalatornin huipulle,niin olivat näkymät aika upeat,kun kaupungin valot alkoivat syttyä ja ilta hämärtyä. Torni on rakennettu Eiffel-tornin inspiroimana ja jonkin verran samaa näkö olikin. 60 metrin korkeuskin riitti hyvin, sijaitseehan torni 318 metriä korkealla kukkulalla. Vielä nopea piipahdus Kaarlensillan myöhäisillan tunnelmissa ja sitten hostellille pakkaamaan rinkka ja nukkumaan.