Päivä 11

Krakova (Auschwitz-Birkenau)

  

 

Aamulla heräsimme aikaisin ja aamupalan jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin, josta opastettu retkemme Krakovasta 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Auschwitziin starttaisi. Aluksi opastettu retki epäilytti ja pikään mietimme omatoimireken ja valmispaketin välillä. Opastettu retki kuljetuksineen ja oppaineen osoittautui kuitenkin hyväksi ratkaisuksi. Matkat sujuivat vaivatta bussilla, mutta ennen kaikkea oppaamme oli todella hyvä ja ilman opasta olisi ehkä ollut vaikea tietää, mitä kaikkea kannattaa käydä katsomassa. Rakennuksia on todella paljon, eikä kaikkea ehdi millään nähdä yhdessä päivässä. Niinpä oli kätevää seurata opasta keskeisimpiin paikkoihin. Oppaamme kertoi myös todella paljon sellaista tietoa, jota ei lukenut kylteissä ja opasteissa. Ainoa miinuspuoli tällaisissa valmiissa retkissä on se, että koko ajan on kuljettava enemmän tai vähemmän ryhmän tahdissa joten ei voi itse valita, miten kauan viipyy missäkin kohteessa.

Retken aikataulu oli todella tiivis ja päivän aikana oli vain pari 10-15 minuutin taukoa. Ensin kiertelimme Auschwitz I-leirissä parin tunnin ajan. Saimme paljon tietoa siitä, miten ihmiset päätyivät Auschwitziin, miten heidät heti jaoteltiin työkykyisiin ja niihin, jotka olivat liian heikkoja ja siksi tapettaisiin mahdollisimman pian "turhina". Kuulimme myös erilaisista tavoista, joilla ihmisiä kidutettiin ja murhattiin leirillä. Osa kaasutetiin, mutta ihmisiä myös hirtettiin, ammuttiin ja näännytettiin nälkään. Näimme myös, millaisissa oloissa leirillä elettiin, sillä parakkeihin oli museoitu niin majoitustiloja, vessoja kuin sellejäkin. Auschwitz I:ssa olot olivat ankeudestaan huolimatta hyvät verrattuna Birkenauhun, kuten saimme myöhemmin päivällä huomata.  Auschwitz I:ssa kaikki rakennukset olivat olemassa jo ennen kuin natsit miehittivät Puolan. Ennen työleiriä alue oli Puolan armeijan käytössä ja natsit vain valjastivat alueen uudenlaiseen käyttöön perustaessaan leirin.

 

 

Tavaroita, joita ihmiset toivat mukanaan, kun saapuivat leirille paremman elämän toivossa. Kaikki otettiin talteen ennen kuin ihmiset kaasutettiin hengiltä ja poltettiin.

 

Tämä nainen selvisi leirin karuissa oloissa hengissä ainoastaan kaksi kuukautta.

Seinä, jota vasten ihmisiä tuotiin ammuttavaksi, jos he olivat esimerkiksi yrittäneet karata leiriltä.

Ainoat Auschwitz I:n puolella sijainneet polttouunit. Pian Birkenauhun eli varsinaiselle tuhoamisleirille rakennettiin neljä isoa krematoriota sekä isot kaasutuskammiot eikä näille uuneille enää ollut käyttöä.

Birkenau, jossa vierailimme n. tunnin ajan retken päätteksi sen sijaan rakennettiin varta vasten alusta saakka ihmisten tuhoamista varten. Parakkien lisäksi alueelle rakennettiin neljä valtavaa kaasukammiota ja krematoriot, jossa kaasutettujen ihmisten ruumiit poltettiin. Parakkien olot olivat järkyttävät. Kesäisin ne olivat todella kuumia ja talvella taas hyytävän kylmiä. Parakeissa oli kyllä kaminat, mutta ihmisillä ei ollut polttopuita. Parakit olivat aivan täpöten täynnä ihmisiä, jotka kärsivät ripulista ja muista taudeista. Vessoja parakeissa ei ollut, vaan vessaan pääsi kahdesti päivässä n. kahden minuutin ajaksi, sillä 2000 ihmistä kohden oli Birkenaussa yksi vessa. Yöllä parakeista ei saanut poistua edes vessaan, vaan piti käyttää ämpäriä parakin ovella. Jos leiriltä yritti karata tai kävi esim. vessassa ilman luaa, niin seurasi rangaistus, joka saattoi olla esim. yö seisomasellissä, jonka jälkeen töihin normaalisti 12 tunniksi ja uudestaan seisomaselliin yöksi ja taas töihin, kunnes muutaman yön jälkeen on niin heikko, ettei kykene enää töihin eli voidaan tappaa tavalla tai toisella. Tai rangaistus voi olla näännytysselli, jossa ihmistä pidetään muutama päivä ilman ruokaa ja juomaa niin, että hän vähitellen nääntyy nälkään.

 

Kuvaa Birkenaun parakkien sisältä

Krematorioiden jäännöksia Birkenaussa

Kerrottava riittäisi vaika kuinka paljon ja vaikka kuinka päivästä kirjoittaisin tai vaikka mitä elokuvia ja dokumentteja katsoisi, niin ei leireillä tapahtuneita karmeuksia vaan voi käsittää. Paikan päällä vierailu antaa jonkinlaisen kuvan asiasta, mutta jotain niin epäinhimillistä kaikessa tapahtuneesa on, ettei sitä varmaan koskaan voi täysin ymmärtää.

Paljon tiesin jo etukäteen totta kai Auschwitziin liittyvistä asioista ja oli joitakin asioita, joita osasin odottaa näkeväni ( esim. kymmenettuhannet kilot hiuksia, joista tehtiin esim. mattoja, jotka myytiin), mutta paljon tuli myös uutta tietoa ja kuulin asioita, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Jotenkin olen aina ajatellut, että kauheudet tuntuvat kaikista kauheimmilta,kun näkee nimiä ja kasvoja niistä henkilöistä,jotka työskentelivät leirillä kuukauden tai pari,jonka jälkeen kuolivat,koska olivat niin riutuneita. Auschwitz on näitä kuvatauluja pullollaan. Tosiasiassa Auschwitzin uhreista kuitenkin vain murto-osa oli tällaisia leirin rekisterissä olevia henkilöitä. N. 80 % leirille tulleista henkilöistä ei koskaan päätynyt tällaiseen rekiisteriin, vaan heidät arvioitiin liian heikoksi ja tapettiin samana päivänä,jona he saapuivat leirille. Näitä henkilöitä ei kirjattu mihinkään rekisteriin eikä myöskään lukumääriä siitä,kuinka paljon heitä oli. Suurin osa näistä muutaman tunnin (hengissä) leirillä aikaa viettäneistä ihmisistä olikin lapsia, naisia ja vammaisia. En ole ikinä ajatellut, että niin suuri osa uhreista oli lapsia! Natsit yrittivät salata kaiken ja pitivät siksi kirjaa ainoastaan työleirillä työskennelleistä henkilöistä. Heidänkin kuolinsyiksi valehdeltiin milloin mitäkin, kuten sydänkohtaus.

Hurja päivä takana ja ajatukset varmasti pyörivät päässä vielä pitkään.

Lopuksi vielä George Santayanan sanoin syy,miksi vierailu Auschwitzissa on tärkeää: "The one who does not remember history, is bound to live through it again."