Päivä 12

Nukuin viime yön todella huonosti,koska huoneessa oli kuuma eikä ikkunoita voinut avata,sillä huoneen alapuolella kulki todella vilkasliikenteinen tie,josta kuului kova meteli. Myös kahvilla, jonka join eilen illalla oli varmasti osuutta asiaan eli taas kerran tuli todettua, että ei kahvia minulle enää iltapäivällä kello kolmen jälkeen. Uni tuli silmään vasta joskus kolmen aikaan aamuyöstä ja aamulla piti herätä melko ajoissa, sillä luovutimme huoneen. Veimme rinkat juna-asemalle säilytyslokeroon ja lähdimme sen jälkeen vanhan kaupungin läpi tapaamispaikalle, jolta lähtisimme bussilla opastetulle retkelle Wieliczkan suolakaivoksille. Retken varasimme saman järjestäjän kautta kuin eilisen Auschwitz-reissun. Krakovasta oli bussilla vähän alle puolen tunnin matka kaivokselle. Kaivos on Unescon maailmanperintökohde ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 2007 asti. Kierroksen aikana pääsemme vierailemaan ainoastaan yhden prosentin alueella koko kaivoksesta, joka on todella laaja. Opas kuitenkin lupasi, että näkisimme kaikki kauneimmat paikat kierroksemme aikana. Kaivoksessa on n. 14 astetta lämmintä ympäri vuoden,mikä tuntui ihanan viileältä ulkoilman paahtavan helteen jälkeen. Kiersimme kaivoksessa reitin, jonka aikana laskeuduimme yhteensä n. 800 porrasta syvimmillään aina 135 metrin syvyyteen maanalaisia tunneleita pitkin. Matkalla näimme muutaman kappelin,joista yksi oli poikkeuksellisen suuri. Siellä oli sopivasti joku kuoro esiintymässä ja kuulemma kappeli on myös suosittu vihkipaikka. Vihkipareihin olemmekin törmänneet matkan aikana monen monta kertaa. Varsinkin Bratislavan ja Krakovan vanhat kaupungit tuntuivat olevan todella suosittuja paikkoja hääkuvien ottamiseen. Mutta takaisin kaivokseen! Kaivoksen seinät, lattiat ja katto olivat siis suurimmaksi osaksi suolaa. Asian pystyi tarkistamaan maistamalla vaikkapa seinää tai kattoa. Kappelien ja tunnelien lisäksi näimme myös muutaman suolajärven,jotka olivat ilmeisesti kaikki kuitenkin keinotekoisia, rakennettu ainoastaan turisteja varten. Kierros kesti n. kaksi tuntia ja oli kyllä antoisa kokemus. Paikka on tosi ainutlaatuinen eli suosittelen vierailemaan, jos liikkuu Krakovassa päin. Muutenkin ihastuin Krakovaan kovastikin. Sopivan pieni kaupunki,mutta silti todella paljon nähtävää. Retken jälkeen kävimme vielä viimeisen kerran lounaalla puolalaisessa maitobaarissa, pyörimme hetken vanhassa kaupungissa ja suuntasimme sitten juna-asemalle päin,vaikka junan lähtöön oli vielä useampi tunti. Ulkona oli todella kuuma ja jalat olivat väsyneet edellisten päivien pitkistä kävelyistä ja niinpä näimme parhaaksi odottaa junan saapumista asemarakennuksessa ja viereisessä kauppakeskuksessa. Junan lähtöön on enää puoli tuntia aikaa ja seuraavaksi lähdemmekin hakemaan rinkat tallelokerosta ja sitten yöjunalla kohti Prahaa! Toivottavasti saan nukuttua, viime vuonna ei matkustettu yöjunalla lainkaan joten kokemukseni yöjunists rajoittuvat ainoastaan Suomeen.