Santorini
Tänään suunnattiin retkelle eri puolille Santorinia sekä parille lähisaarista. Retki alkoi bussimatkalla samaan satamaan (Athinios), johon saavuttiin Ateenasta tultaessa. Satamassa siirryimme Albatrossi-nimisen puisen purjelaivaan, jossa ei tosin ollut purjeita, vaan se liikkui moottorilla koko reissun ajan. Albatrossilla suunnattiin ensimmäisenä tulivuorelle, joka on edelleenkin aktiivinen. Viimeisin purkaus tapahtui n. 50 vuotta sitten ja tulivuori voi periaatteessa purkautua milloin tahansa. Oppaamme kertoi, että kyseinen tulivuori on sellaista tyyppiä, että se varoittaa purkautumisestaan hyvissä ajoin etukäten toisin kuin jotkut toiset tulivuoret, jotka purkautuvat tosi äkillisesti. Perilä tulivuorella oli vaikea uskoa, että tulivuori todla on aktiivinen tai että ylipäätään ollaan tulivuorella. Tuntui enemmän, että olemme vain korkealla saarella, josta on hienot maisemat. Tulivuoresta kertoi ainoastaan yhdestä kohtaa nouseva pieni savu/höyry ja ympäri saarta olevat hiekkakuopilta nöyttävät vanhat kraaterit. Myös laavakiveä oli saarella tooooosi paljon. Aikoinaan, kun tulivuori ensimmäisen kerran purkautui, niin se muutti Santorinin nykyiseen muotoonsa. Ennen saari oli yhtenäinen ja pyöreähkö, kun se nykyään koostuu useista eri saarista, joista pääsaari on puolikuun muotoinen.
Tulivuorella vierailun jälkeen otettiin suunta kohti kuumia lähteitä, joiden lähelle ankkuroitiin. Veneestä oli mahdollista hypätä mereen ja uida n. 50 metrin matka kuumille lähteille. Käytin tilaisuuden totta kai hyödyksi ja molskahdin veteen. Kuumat lähteet johtuivat alueen tuliperäisyydestä ja niiden kohdalla vesi oli rauta- ja rikkipitoista ja punaruskeaa. Lilluin hetken lämpimässä vedessä ja uin sitten takaisin veneelle.
Seuraavaksi retki jatkui Thirassian pienelle saarelle, jossa oli pari tuntia vapaata kiertelyä. Asetuimme yhdelle veden ympäröimälle terassille, kun Iivarin puhelin pirisi ja kävi ilmi, että on kyse työhaastattelusta. Siinä sitten yritin tilata meille jotain ruokaa samalla kun Iivari mainostaa puhelimeen, kuinka hyvä opettaja hän on. Ihan hauska tilanne :-) Thirassian saari vaikutti tosi ihanalta paikalta ja siellä olisi kiva pistäytyä uudellekin paremmalla ajalla. Saarella ei ole lainkaan autoteitä tai autoja vaan kaikki liikennöinti saarella tapahtuu kävellen tai aaseilla.
Matkamme viimeinen pysäkki oli ihan saaren pohjoisosassa oleva Oian kaupunki, joka on tunnettu upeista auringonlaskuistaan. Kiertelimme hieman katuja ja kävimme kahvilla, jonka jälkeen asetuimme sellaisille paikoille, josta voisi ihailla auringonlaskua. Istuskelimme muurilla ja nautimme paikan kauneudesta ja ihanasta tunnelmasta, jonka kruunasi pari katusoittajaa. Illan päätteeksi olikin ihan pakko viedä muusikoille muutama kolikko. Retkeen sisältyi vielä bussikuljetus takaisin hotellillemme, jonne saavuimme rättiväsyneinä n. kymmenen aikaan illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti